Ylisjoki

Kohde on kivikautinen asuinpaikka ja siihen liittyvä kalastusrakenne, jotka sijaitsevat Luhtajoen ympärillä olevan peltoaukean itäpuolella. Asuinpaikka sijaitsee loivasti länteen viettävällä rinteellä metsän ja pellon rajalla. Metsä on lehtipuuvaltaista sekametsää. Asuinpaikan reunassa on käytöstä poistunut hiekkakuoppa, jossa kasvaa kuusia.

Asuinpaikan länsipuolella on lato. Syksyn 2021 koekaivauksissa rinteeseen kaivettiin 29 koekuoppaa. Löytöinä oli kvartsi-iskoksia, palanutta luuta sekä kaksi saviastian palaa. Radiohiiliajoituksen perusteella luut ajoittuvat neoliittiselle kivikaudelle 4156–3818 eaa. Kulttuurikerrokset ulottuivat kuopissa 30–63 cm syvyyteen.

Rinteen länsireunan juurelle, pellolle kaivetusta koeojasta havaittiin 20 cm paksuisen peltomullan alta 25–50 cm paksuinen turvekerros (29,83–30,53 mmpy) ja paikoin välissä oli ohut 2–10 cm paksuinen puhdas savikerros. Turvekerroksen alta havaittiin jäännöksiä kalanpyydyksen puisista liisteistä, jotka radiohiiliajoituksen perusteella ajoittuvat neoliittisen kivikauden puoliväliin 3357–3099 eaa.

Lisäksi peltoalueelta löytyi hiekkakivisen hioimen kappale. Ylisjoen asuinpaikka on rajattu muinaisjäännösrekisterin paikkatietokantaan koetutkimuksissa tehtyjen havaintojen perusteella. Tehtyjen löytöjen lisäksi Luhtajoen ympäristön peltoalueella olevissa turvekerroksissa ja niiden alapuolisissa pohjasavissa on mahdollisesti kosteiden ja hapettomien olosuhteiden säilyttämänä runsaastikin kalastukseen sekä muuhun ihmisen toimintaan liittyvää orgaanista materiaalia sekä muuta kivikaudelle ajoittuvaa löytöaineistoa.

Orgaanisen materiaalin löydöt ovat Suomessa harvinaisia ja useiden kivikautisten asuinpaikkojen reunustama Luhtajoen laakso on merkittävä arkeologinen kulttuuriperintökokonaisuus.