Viialan kirkko

Viialan kirkko edustaa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla paljon käytettyä keskiajan kivikirkkoarkkitehtuurista vaikutteita saanutta jyrkkälappeista kirkkotyyppiä. Paikallisten teollisuuslaitosten, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden tuella rakennettu kirkko on aikakaudelleen tyypillinen kirkkoarkkitehtuurin hyvin säilynyt esimerkki.

Puistomaisella tontilla olevat kirkko 1950 ja pappila 1956 muodostavat ajallisesti ja tyylillisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Hautausmaan lisäksi tontilla on maakummun suojaama ruumishuone 1958 ja 2000 valmistunut vainajien säilytystila. Kirkko on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko ja siinä on suhteellisen jyrkkälappeinen harjakatto.

Sisäänkäyntipäätyä korostaa keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristeluja mukaileva kapeiden pystyikkunoiden sommitelma. Leveää pääovea reunustaa liuskakivipilasterien kannattama katos. Myös korkean campanile-tyyppisen kellotornin alaosassa on sotien jälkeiselle arkkitehtuurille luonteenomaisia liuskekiviupotuksia.

Kuoriosa on kirkkosalia kapeampi. Matala sakaristo on alttaripäädyn toisella puolella ja kaksikerroksinen seurakunnallisten toimitilojen siipirakennus toisella puolella. Siinä oleva seurakuntasali on yhdistettävissä kirkkosaliin. Kirkkosalin hyvin säilynyt kiinteä sisustus ja sisäholvi ovat lämminsävyistä puuta.

Salin alkuperäisessä sisämaalauksessa värityksen asiantuntijana on toiminut tamperelainen taidemaalari Gabr. Engberg. Lahjoituksena saadun taidemaalari Lennart Segerstrålen tekemän alttaritaulun aiheena on "Kristus Viialan katukuvassa". Kirkon koristeelliset kattokruunut ja valaisimet ovat Orno Oy:n tuotantoa.