Tala-Vanhatala

Kohde sijaitsee Kaukolan Kostiaisissa, molemmin puolin Kaukolantietä, Sirppujoen itärannalla, kuivatun Valkojärven kaakkoisosassa. Maasto on peltojen ja suomaiden ympäröimää moreenimäkeä, joka on kuulunut maantien koillispuolella Kostiaisentien varressa sijainneeseen Tala-Vanhatalan talon pihapiiriin.

Maantien lounaispuolella on ollut kumpareista hakamaata. Nykyisin alueella on asuintaloja. Vanhatalan päärakennuksen nurkalta saatiin talteen 1920-luvulla sähköpylvästä pystytettäessä hautaukseen viittaavia vanhemman rautakauden löytöjä (Hämeen museo 1211:37). Inventoinnin 1955 mukaan paikalla on ollut kaksi röykkiötä (165, 166) ja kolmas (174) tien vieressä, edellisistä kaakkoon.

Soukaistentien lounaispuolisella harjanteella on sijainnut viisi kumpumaista jäännöstä (167-173). Tällä alueella on ennen rakentamista 1982 tehdyissa koekaivauksissa todettu rakennuksen ja raudanvalmistuspaikan jäännökset. Löytöinä on saatu talteen rautakautista keramiikkaa, savitiivistettä ja rautakuonaa.

Muinaisjäännös on säilynyt rakennusten keskellä. Soukaistentien ja Kostiaisentien välissä Tala-Vanhatalan puretun talon pihapiirissä ja puutarhassa on tehty 2003 koekaivauksia kaavoituksen takia. Soukaistentien leikkauksen koillisreunasta paljastuneesta kiveyksestä on löytynyt rautakautista keramiikkaa, lasi- ja savihelmi sekä kuolaimet.

Keramiikasta osa kuuluu Morbyn ryhmään. Kiveys saattaa liittyä kalmistoon tai asuinpaikkaan. Havaintojen perusteella Tala-Vanhatalan alueella on ollut laaja rautakautinen asutuskokonaisuus, jonka myöhempi maankäyttö on suureksi osaksi tuhonnut.