Metsäntutkimuslaitos 1

Kohde sijaitsee osoitteessa Eteläranta 55 Kemijoen pohjoisrannalla. Paikalla olevan entisen metsäntutkimuslaitoksen rantatörmä on kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikka on paikoin tuhoutunut muun muassa viljelyn ja rakentamisen vuoksi. Asuinpaikka sijoittuu nauhamaisena 20-30 metriä leveänä vyöhykkeenä jokivarteen ja koostuu kiinteistä muinaisjäännöksistä Metsäntutkimuslaitos 1 ja 2. Vuoden 1957 kaivausraportissa mainitaan, että kaivauksia tehtiin vuoden 1954 inventoinnissa mainitun varsinaisen Viirinkangas 3 alueen länsipuolella.

Vuoden 1954 inventoinnissa havaittu alue sijoittuu vuoden 1957 kaivauksen alueista itään kohteen Metsäntutkimuslaitos 2 alueelle. Vuoden 1957 tutkimuksissa alueella tehtiin kaksi koeojaa ja kaksi kaivausaluetta. Koeojissa havaittiin muutama nokiläiskä ja punamultaläiskä. Kulttuurikerroksen todettiin pohjoisempana pellolla sekaantuneen kokonaan ruokamultaan.

Koeoja 1 laajennettiin länteen ja sen alueelta löydettiin lieden jäännös, palanutta maata ja nokiläiskiä. Kaivauslöytönä saatiin kiviesineitä ja iskoksia. Koeojasta 2 länteen laajennetulta kaivausalueelta löydettiin kulttuurikerrosta sekä palomaa-, hilli- ja punamultaläiskiä. Löytöihin lukeutui kvartsikaapimia ja -iskoksia.

Vuoden 1988 kaivauksissa vuonna 1957 kaivauksin tutkitun itäisemmän alueen pohjoispuolelle tehtiin kaksi koekuoppaa, mutta niistä ei havaittu mitään kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavaa. Vuoden 2024 tarkkuusinventoinnissa tutkimus painottui vuoden 1957 läntisemmän kaivausalueen länsi- ja pohjoispuolisen alueeseen.

Kahdesta koekuopasta löydettiin kvartsi-iskos, mutta ei ehjänä säilynyttä kulttuurikerrosta. Yhdestä koekuopasta havaittiin ehjäksi arvioitua kulttuurikerrosta. Havainnot keskittyivät vuoden 1957 läntisemmän kaivausalueen läheisyyteen. Kaivaus- ja inventointitietojen perusteella arvioituna kohteiden Metsäntutkimuslaitos 1 ja 2 muodostama asuinpaikkakokonaisuus vaikuttaa pesäkkeiseltä.

Sen kuntoon ja tilaan ovat vaikuttaneet pellon- ja puutarhan viljely sekä todennäköisesti tulvat. Tutkimusten perusteella asuinpaikan rannan läheiset eteläiset osat ovat säilyneet paremmin. Pohjoisemmat osat ovat sekoittuneet mm. viljelyn vaikutuksesta. Esimerkiksi vuoden 1956 kartan mukaan asuinpaikka- alue on pääosin peltoa ja puutarhaa. Kohteen aluerajaus rekisterissä on tehty arkeologisten tutkimusten ja Maanmittauslaitoksen rinnevarjosteen perusteella.