Kankaanlaita a

Kohde sijaitsee Iso Vehkajärven ja Kuonajärven välillä Vehkaojan pohjoispuolella, Honkalan ohi itäkaakkoon menevällä metsätiellä runsaat 600 metriä Honkalan asuinrakennuksesta. Asuinpaikka on tasaisella mäntykankaalla, joka asuinpaikasta lähtien viettää loivasti lounaaseen kohti suota. Kohteessa on keramiikan perusteella erotettavissa mahdollisesti kaksi eri asutusvaihetta.

Alue on osittain tutkittu vuosina 1929, 1990 ja 1991. Kankaanlaidan asuinpaikka on lähes vahingoittumaton. Yksi Kerimäen kunnan arvokkaimmista muinaisjäännöksistä, ja sen hyödyntämiseen, hoitoon ja tutkimukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kankaanlaidan asuinpaikka on sijainnut kapealla vyöhykkeellä muinaiseen Saimaaseen työntyneen niemen etelään antavalla rinteellä.

Kaistaleella on yhteensä 14 mahdollista asumuspainannetta, joiden vallimuodostumat ovat aina rannan suunnalla. Alueen nykyinen korkeus merenpinnasta vaihtelee 80-87 metrin välillä. Alueella on havaittavissa kaksi muinaista rantamuodostumaa. Niistä vähäisempi noudattelee 81 metrin korkeuskäyrää. Otto Pekonen toimitti ensimmäiset löydöt alueelta museoon vuonna 1929.

Saviastian palat olivat löytyneet Falckin talon pienestä hiekkakuopasta. Pälsi kävi tarkastamassa alueen samana vuonna ja suoritti alueella koekaivaukset muinaisjäännösalueen rajojen määrittämiseksi. Kohde tarkastettu uudelleen vuosina 1973 ja 1988. Vuoden 1988 tarkastuskäynnin aikana alueella havaittiin ensimmäinen asumuspainanne, mahdollisesti kodanpohjan paikka.

Samasta kohtaa löytyi saviastian pala, joka oli noussut esiin kaatuneen puun juurakon mukana. Alueella suoritettiin kaivauksia uudelleen vuosina 1990 ja 1991. Kaivausten perusteella asuinpaikan sydänalue on noin 200 x 30-40 metriä. Kankaanlaidan tutkitut kohdat osuvat melko tarkasti tämän alueen keskelle.