Hangasmaankangas

Kohde sijaitsee Hangaslammen ja Hangaslamminjoen välisessä harjumaastossa. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kolme erillistä kohdetta; kaksi kivikautista asuinpaikkaa (a ja b) ja todennäköisesti asuinpaikkoja nuorempi pyyntikuoppa-alue (c). Hangasmaankangas a sijaitsee Kerimäki-Simanala -tien varressa, harjun päässä.

Ensimmäiset löydöt alueelta Otto Pekonen lahjoitti museolle vuonna 1934. Kampakoristeiset saviastianpalat olivat löytyneet pienestä hiekkakuopasta. Kohde tarkistettiin vuonna 1934 ja ensimmäiset kaivaukset alueella suoritettiin vuonna 1936. Kaivauksien yhteydessä alueelta löytyi nelisenkymmentä saviastianpalaa ja 3 hiomen kappaletta.

Mitään kiinteitä rakenteita ei löytynyt. Hiekkakuoppa on tuhonnut osittain asuinpaikkaa. Asuinpaikka tarkastettu tämän jälkeen vuosina 1973 ja 1988. Koekaivaukset suoritettiin alueella vuonna 1991. Koekaivauksien perusteella näyttäisi siltä, että suurin osa asuinpaikasta on tuhoutunut hiekanotossa, mutta asuinpaikka-aluetta lienee vielä jäljellä hiekkakuopan reunamilla.

Hangasmaankangas b sijaitsee kohteesta a noin 250 metriä länteen. Tien pohjoispuolella laajahko hiekkakuoppa, joka on tuhonnut paikan suureksi osaksi. Sakari Pälsi löysi asuinpaikan vuonna 1936 hiekkakuopan reunasta. Alueelta löydettiin kuitenkin vain niukasti löytöjä, nokimaata ja palomaata. Vuoden 1990 koekaivaus osoitti, että Pälsin vuoden 1936 tutkimuksien jälkeen Hangasmaankangas b on täysin tuhoutunut.

Alueelta havaitut vähäiset muinaisjäännökseen viittaavat merkit ovat todennäköisesti kivikautisen asuinpaikan reunaosien jäänteitä. Hangasmaankangas c sijaitsee harjulla, aivan b kohteen vieressä. Vuonna 1936 asuinpaikan läheisyydessä havaittiin maanpinnassa parisenkymmentä pienehköjä painanteita, halkaisijaltaan noin 1-1,5 metriä.

Näistä selkeitä kuoppia oli 15 kappaletta. Todennäköisesti nämä kuopat ovat muodostaneet hankaaksi nimetyn pyydyssysteemin, jonka mukaan alue on saanut nimensä. Kuopat ovat ilmeisesti kaikki tuhoutuneet hiekanoton yhteydessä. Yhden pyyntikuopan pohjalla olleesta hiilestä on saatu pronssikauden lopulle menevä radiohiiliajoitus Su-2180: 2605+/-90 BP.