Linnoitus saarten yli
Ruotsin kruunu aloitti linnoituksen rakentamisen vuonna 1748 puolustaakseen valtakunnan itäosaa Venäjää vastaan. Sen suunnitteli amiraali Augustin Ehrensvärd, ja se sai nimen Sveaborg — suomeksi Viapori.
Linnoitus nousi Helsingin sataman suulla sijaitsevien karujen kallioluotojen ketjuun: kahdeksan saarta, joista kuusi linnoitettiin, kaikkiaan noin 80 hehtaaria valleja, kasarmeja ja laivatelakka.
Vallit, Kuninkaanportti ja kuivatelakka
Ehrensvärd sommitteli saarille itsenäisiä bastionilinnoituksia, jotka tukivat toisiaan. Kustaanmiekan graniittivallit kohtaavat yhä avomeren, ja juhlava Kuninkaanportti rakennettiin linnoituksen meren puoleiseksi pääportiksi.
Linnoituksen sydämessä oli yksi maailman vanhimmista yhä toimivista kuivatelakoista, jolla saaristolaivasto rakennettiin ja korjattiin.
Viaporista Suomenlinnaksi
Suomen sodassa vuonna 1808 linnoitus antautui Venäjälle kahden kuukauden piirityksen jälkeen — käänne, joka liitti Suomen Venäjän keisarikuntaan. Venäjän vallan aikana Krimin sodassa 1855 sitä pommitti brittiläis-ranskalainen laivasto.
Suomen itsenäistyttyä linnoitus siirtyi nuorelle valtiolle, ja se nimettiin Suomenlinnaksi 12. toukokuuta 1918. Se palveli sotilaskäytössä vuoteen 1973, jolloin se siirtyi siviilihallintoon; vuonna 1991 Unesco otti sen maailmanperintöluetteloon.
Elävä saari tänään
Suomenlinna on yhä koti — saarilla asuu ympäri vuoden noin 800 ihmistä. Kujien varrella on museoita: Suomenlinna-museo, sukellusvene Vesikko, Ehrensvärd-museo, sotamuseon Maneesi ja lelumuseo, sekä kahviloita ja työhuoneita.
Kohde vetää vuosittain satojatuhansia kävijöitä, ja sen vallit ovat avoinna kävelijöille kaikkina vuodenaikoina.
Kuvia
