Gustav III

Kustaa III nousi valtaistuimelle 1771 Ruotsissa, jossa kruunusta oli tullut koriste — todellinen valta oli kinastelevien puolueiden valtiopäivillä, niin sanotulla vapauden ajalla. Hän lopetti sen yhtenä iltapäivänä. Vuonna 1772, verettömässä vallankaappauksessa, jonka hän vei läpi syntyneen näyttelijän ajoitustajulla, hän voitti puolelleen kaartin, pidätti neuvoston ja ojensi itselleen takaisin vallan, jonka hänen edeltäjänsä olivat menettäneet. Hän oli ennen kaikkea teatterin mies — ja oli juuri ohjannut omansa.

Sitä seurasi hallituskausi, joka vietiin kuin näytäntö. Hän perusti Ruotsin akatemian ja Kuninkaallisen oopperan, antoi maalle taiteen ja kirjallisuuden kulta-ajan, joka yhä kantaa hänen nimeään — kustavilaisen — ja rakensi teattereita minne saattoi. Vuonna 1781 hän rakensi jalokivirasiamaisen teatterin yhden Gripsholmin pyöreän puolustustornin sisään: tykkitorni muutettuna näyttämöksi kuudellekymmenelle, koko hänen hallituskautensa yhdessä eleessä. Hänen kätensä ulottui itäänkin. Suomenlinnassa, suuressa merilinnoituksessa Helsingin edustalla, juuri Kustaa III piirsi sen rakentajan Augustin Ehrensvärdin haudan — pronssikypärän kruunaaman muistomerkin, joka seisoo linnanpihalla yhä tänään.

Hänen itsevaltiutensa hankki hänelle vihollisia syrjäyttämänsä aatelin keskuudessa, ja lopulta teatterikuningas kohtasi loppunsa teatterissa. 16. maaliskuuta 1792, naamiaisissa Kuninkaallisessa oopperassa — talossa, jonka hän itse oli perustanut — erotettu upseeri nimeltä Jacob Johan Anckarström astui naamioituneesta väkijoukosta ja ampui häntä selkään. Hän viipyi kolmetoista päivää, ja kuoli. Kruunu siirtyi hänen pojalleen Kustaa IV Aadolfille — joka menettäisi Suomen ja sitten kruununsa juuri siinä linnassa, jonka teatterin hänen isänsä oli rakentanut.