Västerby Gammelby (Skällargård)

Västerbyn kylän pohjoisosissa Kohagenin koillispuolella oleva alue, jossa on havaittu mahdollisesti keskiaikainen ja jo tuolloin autioitunut kylätontti. Kuninkaan kartaston mukaan (Alanen ja Kepsu, karttasivu 18) tontin tienovillaon sijainnut ehkä torppa ja siitä pohjoiseen kartano tai yksinäistalo nimeltä Skällar=gård. 1800-luvun pitäjänkartoissa (karttalehti 2014 01, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=806531) alue on niittyä ja peltoa Sköldargårdista lounaaseen.

Haggrénin v. 2007 inventoinnissa: Pohjan Lappvikin Västerbyssä oli 1500-luvun puolivälissä viisi taloa. Yksi niistä oli nimismies Clemet Erssonin tila. Se autioitui jo 1560-luvun alussa, ja 1600-luvun lopussa kylän taloista enää kaksi oli jäljellä. Vanhin kylästä laadittu kartta on vuodelta 1701. Västerby sijaitsi tällöin nykyisellä paikallaan, mutta kartasta selviää, että kylätontti on alkujaan ollut vajaan kilometrin nykyistä pohjoisempana, mistä se oli siirretty lähemmäs merenrantaa.

Tämä on tapahtunut luultavasti 1634, jolloin perustettiin Västerbyn rustholli. Talojen tontit sijoittuvat pienen kalliokumpareen lounais- ja itäpuolella oleville tasanteille. Kalliokumpareen itäpuolella on kaksi tulisijanperustusta, jotka ovat kooltaan noin 2,5 x 2,5 m ja korkeudeltaan 30-50 cm. Kallion lounaispuolella on puolestaan kolme noin 2,5 x 2,5 m kokoista ja noin 50-70 cm korkeata tulisijanperustusta.

Kaikki viisi perustusta on ladottu luonnonkivistä ja niihin liittyy palanutta savea, mutta ei tiiltä. Latomukset ovat neliömäisiä, ja osa kivistä on palaneita. Kallion itäpuolella ylärinteessä on noin 4 x 5 m kokoinen suorakaiteenmuotoinen kuoppa, jonka reunoilla on kiveystä. Kyseessä on luultavasti kellarin raunio.

Kylätonttialueelta on todennäköisesti mahdollista erottaa neljän talon tonttimaat, mutta tämä vaatii alueen yksityiskohtaista dokumentoimista. Pohjoisessa tontti rajautuu vanhaan peltoon, joka on nyttemmin metsitetty. Tonttimaan lounais- ja länsipuolella on 10-20 eri kokoista (halk. 2-5 m) ja eri muotoista röykkiötä.

Alue on vanhaa viljelysmaata ja ainakin osa röykkiöistä on raivausröykkiöitä. Osa röykkiöistä koostuu lähes pelkästään kivistä, osa on kivien- ja maansekaisia. Osassa röykkiöitä on tummaa, hiilensekaista maata. Erityisesti itäisimpien röykkiöiden välissä erottuu vanhoja viljelysrajoja. Röykkiöalueen pohjoispuolella ylärinteessä on halkaisijaltaan noin 3 m suuruinen ja noin 30 cm korkea uuninperustus.

Se on rakennettu luonnonkivistä ja tiilestä ja liittynee 1800-luvulle-1900-luvun alkuun ajoittuvaan torppaan. Myös röykkiöalueen luoteispuolella on ainakin kaksi luultavasti 1800-luvulle ajoittuvaa kivestä ja tiilestä muurattua uuninperustusta. Aluetta hoidetaan nykyisin perinnebiotooppina.