Oulun yliopisto on maamme ensimmäinen korkeakouluista 1965 annetun kehittämislain perusteella toteutettu korkeakoulun rakennuskokonaisuus. Yliopiston vanhimman osan kokonaisvaltainen suunnittelu ja mittavan rakennusohjelman toteutus ilmentää 1960-luvun lopun julkisen rakentamisen suunnittelu- ja tehokkuusihanteita.
Yliopisto on myös Suomen ensimmäinen ja aikanaan Pohjoismaiden suurin täyselementtitekniikalla toteutettu julkinen rakennuskohde. Yliopiston suunnittelu, rakentaminen ja jatkuva laajentaminen on monella tavalla ainutlaatuinen prosessi suomalaisessa 1900-luvun loppupuolen arkkitehtuurihistoriassa. Oulun yliopiston rakentamisen lähtökohtana on ollut kehyssuunnitelmasta lähtevä kaavoituksellinen idea, ei yksittäinen rakennus.
Suunnitelmaa on viiden vuosikymmenen kuluessa kehitetty johdonmukaisesti alkuperäisistä lähtökohdista sekä yliopisto-opetuksen käsin. Pitkä prosessi näkyykin yliopiston rakennusvaiheiden arkkitehtuurissa. Ensimmäiset 1970-luvulla valmistuneet rakennusvaiheet edustavat aikansa niukkaa ja korutonta arkkitehtuuria.
Pohjoisosan arkkitehtuuria leimaavat 1980-lopun värikkäät postmodernistiset ihanteet, itäosaa puolestaan pelkistetty 1990-luvun arkkitehtuuri. Viimeinen suuri rakennusvaihe on 2000-luvun alussa valmistunut hallinto-osa. Eri rakennusvaiheita sitoo pitkä keskiväylä, jonka varrelle luentosalit, kirjastot ja kahvilat keskittyvät.