Senaatintori ympäristöineen

Senaatintori on pääkaupungin pääaukio. Senaatintoria reunustavat julkiset rakennukset ilmentävät keskushallinnon, kirkon ja yliopiston asemaa 1800-luvun Suomessa. Valtakunnan ja Helsingin keskuksena aukiolla on vakiintunut kansallinen symboliasema. Kansainvälisesti aukio on merkittävä, hyvin säilynyt kaupunkitaiteellinen luomus.

Senaatintori on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja Suomi-kuvan osatekijä. Aukion rakenne ilmentää klassismin kaupunkitaiteelle ominaista symmetrian ja aksiaalisuuden tavoittelua. Kokonaisuus rakentuu arkkitehti C.L. Engelin uusklassillisen arkkitehtuurin varaan. Valtioneuvoston linna (entinen Senaatintalo) torin itälaidalla, Helsingin yliopiston päärakennus torin länsilaidalla ja tuomiokirkko (Nikolainkirkko) terassillaan torin pohjoislaidalla ovat vaikuttava näyte Engelin taidoista ja samalla niistä edustavuuden tavoitteista ja ilmaisukeinoista, jotka ovat ohjanneet pääkaupungin varhaista rakentumista.

Senaatintorin asemaa suuriruhtinaskunnan pääkaupungin ja keisarillisen Suomen ytimenä painottavat monumentaalirakennusten antiikin Kreikkaan ja Roomaan palautuva pylväsarkkitehtuuri, sisätiloista mm. valtaistuinsali (nykyinen presidentin esittelysali) ja yliopiston juhlasali sekä Aleksanteri II:n patsas torin keskellä samoin kuin Ivan Martosin Aleksanteri I:n rintakuva yliopiston kirjastotalon eteläseinustalla.

Terassillaan kaupungin merelliseen siluettiin liittyvään ristikirkkoon kuuluu kupoliin päättyvä torni ja ristivarsien korinttilaiset avopylväiköt. Tuomiokirkossa pidetään valtiovallan ja yliopiston juhlajumalanpalvelukset. Senaatintori on tärkeä tapahtumapaikka, jossa kirkkoterassin suuret portaat ovat joukkotapahtumien näyttämönä ja katsomona.

Valtioneuvoston linna aukion itälaidalla on näyttävä uusklassismin luomus korinttilaisine temppelipäätyineen, kupoleineen, rakennukseen torilta johdattavine edustavine porrassommitelmineen. Rakennuksen tärkeimmät sisätilat ovat senaatin istuntosali pääkerroksessa temppelipäädyn takana sekä näyttävä porrashuone niin ikään rakennuksen keskilinjassa.

Rakennuksen eri-ikäiset siivet muodostavat arkkitehtuuriltaan yhtenäisen, ulkoasultaan klassistisen kokonaisuuden ja sulkevat sisäänsä laajan pihan. Pihan keskellä on entinen kirjapainotalo. Valtioneuvoston linna on maan tärkein historiallinen hallintorakennus. Helsingin yliopiston päärakennus on symmetrinen pari Valtioneuvoston linnalle torin vastakkaisella laidalla.

Yliopiston päärakennus muodostuu kahdesta kolmikerroksisesta pääsiivestä, Engelin suunnittelemasta, 1830-luvulla valmistuneesta ns. vanhasta puolesta Senaatintorin laidalla ja 1930-luvulla rakennetusta ns. uudesta puolesta Fabianinkadun varrella. Uutta ja vanhaa osaa yhdistävät katusivuilla matalat siivet ja tontin keskellä on korkea nivelosa, jossa ovat rakennuksen merkittävimmät sisätilat, juhlasali ja suuri luentosali.

Senaatintorin näkymiin kuuluvat aukion koilliskulmassa yliopistomuseon (entinen kemian laitos) rakennus ja luoteiskulmassa Unioninkadun varressa yliopiston kirjaston rakennus. Yliopiston kirjaston rakennus ja Pyhän Kolminaisuuden kirkko Tuomiokirkon takana ovat oleellinen osa Senaatintoria sivuavan Unioninkadun julkisten empirerakennusten muodostamaa kokonaisuutta.

Torin etelälaita muodostuu osin 1700-luvun jälkipuolelta periytyvien porvaristalojen rivistöstä, joka nykyiseltä ulkoasultaan ilmentää enimmäkseen 1800-luvun alkupuolen arkkitehtuurin tavoitteita. Sederholmin talo on säilynyt ulkoiselta olemukseltaan vaatimattomana 1700-luvun rakennuksena. Engelin porvaristalosta muokkaama kenraalikuvernöörin talo julkisivun temppelipäätyineen taas sitoo etelälaidan rakennusrivin aukion muiden sivujen edustavaan pylväsarkkitehtuuriin.