Pälkäneen pitäjänkeskus

Pälkäneen pitäjänkeskus jakautuu kahteen eriaikaiseen osa-alueeseen. Vanhin, agraarivaiheeseen liittyvä pitäjänkeskus on Syrjänharjun ja Pälkäneveden välisellä Epaalan - Kuulialan viljelytasangolla. Alueella on rautakautinen kalmisto ja asuinpaikka, Pälkäneen keskiaikaisen kirkon rauniot, Onkkaalan vanhassa kyläkeskuksessa sijaitsevat kantatilat ja kirkkoherranpappila.

Tyylillisesti rakennus edustaa myöhäistä uusklassismia. Onkkaalan kylän vanhalta tonttimaalta uuteen kirkonkylään johtavan tien varrella on osa kantatiloista. Kirkonkylän uudempi, maakaupan vapautumisen jälkeen 1800-luvun lopulla syntynyt osa sijaitsee Syrjänharjun ja Kostianvirran välisellä alueella.

Siellä ovat 1830-luvulla rakennettu tiilikirkko, käytöstä jäänyt Pälkäneen vanha hautausmaa sekä raitin varrella 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa rakennetut entinen nimismiehen talo, lääkärin talo, seurojentalo Nuija, WPK:n tanssipaviljonki ja puhvetti, Kuulialan tilan tuulimylly, entiset tyttö- ja poikakansakoulut 1800-luvun lopulta sekä tyypilliset kirkonkylien urbanisoitumisvaihetta edustavat pankki- ja liikerakennukset.

Pälkäneen kirkko on uusklassismin kauden ensimmäisiä peittämättömästä tiilestä rakennettuja kirkkoja. Tornin uusgoottilainen huippu on 1890-luvulta. Kolmannen osa-alueen muodostaa Kostianvirta sen molemmin puolin olevine taistelupaikkoineen ja sotahistoriaan liittyvine historiallisen ajan kiinteine muinaisjäännöksineen sekä huvila- ja mökkiasutuksineen. Virran pohjoispuolella on runsaasti Suuren Pohjansodan aikaisia puolustuslaitteiden ja taisteluhautojen jäännöksiä.