Nousiaisten kirkko

Pyhän Henrikin kirkolla on erityisasema suomalaisessa kulttuurihistoriassa. Se on rakennettu vuosien 1286–1290 välillä näyttävälle paikalle Hirvijokiahteen töyräälle pyhän Henrikin hautapaikaksi. Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki.

Aikalaislähteissä Nousiaisten kirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1232 liittyen pitäjän kirkon ja piispankirkon välisten tilustensiirtoihin. Kirkonpaikkana se on ilmeisesti yksi Suomen vanhimpia. Nykyinen kirkkorakennus on kuitenkin vasta 1420-luvulta. Vuonna 1967 tehdyissä restaurointiin liittyvissä kaivauksissa löydettiin muun runsaan aineiston ohella myös rahoja, jotka ajoittuvat vuosien 1250–1922 välille.

Korjaustöiden yhteydessä maa on poistettu runkohuoneen keskiosasta kallioon saakka ja muualta koskemattomaan maahan saakka. Lattian alusta oli täyteen haudattu. Sakariston ja asehuoneen alla on ilmeisesti vielä kerroksia, joihin ei ole kajottu. Pyhän Henrikin kenotafin alainen maa oli kallioon asti tiilen-, laastin- ja harmaakiven sekaista kulttuurimaata, jossa ei ollut lainkaan luita, mutta sieltä löytyi yksi Maunu Eerikinpojan aikainen raha (1319–1354).

Sakaristossa on keskiaikainen tiililattia, joka korjaustöissä paljastui 1936 rakennetun tiililattian ja 1901 tehdyn asfalttilattian alta. Osa lattiasta muodostuu harmaakivilaatoista, joiden alle tehtiin koekaivaus. Lattian alta esiin tulleet luut on haudattu uudelleen kirkon länsipuolelle kirkkomaan aidan sisäpuolelle kaivettuun yhteishautaan.