Munkkionlevo

Mynämäen ja entisen Yläneen, nykyisin Pöytyän, kunnan rajalla olevan avokallion korkeimmalla kohdalla sijaitsee kuntien rajakivi. Perimätiedon mukaan paikka on ollut levähdyspaikka Köyliön Kirkkokarilta lähtevän ja Nousiaisten kirkolle päätyvän Pyhän Henrikin tien varrella. Kulkureittiä pidetään vanhana pyhiinvaellusreittinä.

Koska reitin todellisesta alkuperäisestä linjauksesta ei ole varmuutta nykyinen Pyhän Henrikin reitiksi nimetty ulkoilureitti noudattelee vanhoja kulkuväyliä, jotka hyvin saattavat pohjautua muinaiseen reittiin. Munkkionlevon kallioalueen korkeimmalla kohdalla on särmikkäistä rapakivigraniittisista kivistä ja lohkareista (noin 1–100 kg) ladottu suorakaiteen muotoinen kivilatomus.

Sen suuremmat lohkareet ovat laakoja, pienemmät kivet satunnaisemman muotoisia. Rakennelman korkeus on 1.3 m. Sivujen pituudet ovat 1.4–1.5 m ja niiden suunnat ovat NW–SE ja SW-NE. Keskellä rakennelmaa on rajapyykin sydänkivi, NW-SE-suuntainen pystysuora laaka, joka kohoaa kiveyksestä 0.4 m. Rajapyykin ympärillä noin 10 m etäisyydellä on neljä viisarikiveä, joissa kussakin on kivien tukema pystylaaka asetettuna siten, että pituusakselin suunta osoittaa kohti rajapyykkiä.

On todennäköistä, että vanha kulkureitti on kulkenut tämän rajamerkin ohitse. Se on käytännössä myös ainoa kohta, jossa sen on ollut mahdollista tässä ympäristössä sijaita, koska Munkkionlevon kallioita ympäröivät eri suunnissa vaikeakulkuiset suoalueet.