Kello 52 Alatalo 2

Talo on piirretty 1759 karttaan Kalimenojan törmälle pitkänomaisen tontin päähän. Samalla numerolla on toinenkin talo 400 m tästä alavirtaan ja on mahdollista, että Alatalo-nimi on liittynyt tähän. Vuoden 1834 kartalta talo puuttuu. Pitäjänkartalle se on merkitty, tosin väärään paikkaan. On epäselvää, milloin talo on autioitunut.

Vuoden 1931 ilmakuvassa paikalla on peltoa. Talon tontti erottuu kuitenkin edelleen hyvin vanhoissa ilmakuvissa omana peltolohkonaan. Nykyään tontti on pellolla. Mitä todennäköisimmin viereinen sarkaoja on edelleen tontin vanhalla kaakkoisrajalla. Kalimenojan puolella pelto päättyy jyrkkään törmään.

Paikkaa tutkittiin maaperäkairalla ja metallinilmaisimella. Lisäksi kaivettiin kaksi koekuoppaa. Koekuoppa 1 oli kooltaan 45 x 45 x40 cm. Kyntökerroksen alta havaittiin hyvin ohut noin 1 cm paksuinen noensekainen kerros. Tiilenmurenia tuli koekuopasta muutama kourallinen ja lisäksi löydettiin jokunen palaneen kiven pala.

Heti törmällä tontin kaakkoisreunalla on hieman ympäristöstä koholla oleva kohta, joka voisi olla rakennuspaikka. Koekuoppa 2 tehtiin tähän. Kuopan mitat olivat 45 x 45 x 30. Kuopasta löytyi joitain tiilen ja palaneen kiven paloja sekä naula. Kuopan vierestä havaittiin kairalla kyntökerroksen alta noin 20 cm syvä kuoppa, jossa oli pohjalla nokimaata.

Myös tontin länsiosasta havaittiin kairauksissa kynnön alta hieman nokimaata. Hieman törmästä pellolle päin oli matala harjanne. Todennäköisesti tämä on syntynyt pellon muokkauksessa, sillä kyntökerros oli kohdalla paksu, noin 40 cm. Metallinpaljastimella tehdyt löydöt käsittivät muun muassa kirjanklipsin todennäköisesti 1700-luvun lopulta, pienen halkaisijaltaan n. 3 cm rautaisen kuulan, keritsimien puolikkaan ja veitsenkahvan.

Rautakuula on mahdollisesti kartessin hauli. Vuoden 1759 kartalla talon viereen Kalimenojan varteen on kuvattu mylly. Kohdalla muuten jyrkässä jokitörmässä on laaja muokattu tasanne. Tasanne on huomattavan suuri kooltaan noin 20 x 8 m. Maa vaikutti kairatessa syvälle sekoittuneelta. Itäpäässä tasanne porrastuu selvästi ympäröivään maastoon nähden ja samoin joen puoli on jyrkkäpiirteinen.

Lännessä reuna on liukuvampi. Eteläpäässä on rinteessä jonkinlainen liuska, joka tosin ei laske suoraan tasanteelle vaan tämän eteläpuolelle. Maanmuokkaus vaikutti niin suurelta, että kyse voi olla vasta 1800–1900-lukujen toimista, mikäli sama myllynpaikka olisi pysynyt käytössä tänne saakka. Kohdalla on joessa saari ja on todennäköistä, että saaren ulommassa haarassa on ollut pato ja voimantuotto on otettu viereisestä haarasta.

Kohdalla törmä nousee tasanteen kohdalla 1,5 m pystysuoraan ja yhteensä vedenpinta on noin 2 m tasannetta alempana. Näin jyrkän törmän voisi olettaa olevan jotenkin vahvistettu, mutta mitään selvää kivimuuria ei kyetty havaitsemaan.