Historiallinen Sääksmäki

Sääksmäki on Sydän-Hämeen keskeisimpiä muinaispitäjiä ja Sääksmäen Rapolan muinaislinna on hallinnut aikanaan Hämeen tärkeimpiä vesistöreittejä. Asutus ja maanviljely ovat jatkuneet Rapolanharjun etelärinteellä rautakaudelta asti. Vanajaveden vesistö jakaa Sääksmäen maantieteellisesti kolmeen osaan: Kirkonpuoli, Saarioispuoli ja Pohjois-Sääksmäki.

Rapolanharjun laelta avautuu näkymä erittäin edustavaan kulttuurimaisemaan, josta erottuu yksittäisinä kohteina Sääksmäen kirkko, Voipaalan ja Rapolan kartanot, Rapolanharjun eteläpuolelle sijoittuva Huittulan kylä sekä ympäröivät viljelykset ja vesialueet. Rapolanharjun laella sijaitseva Rapolan linna on maamme suurin esihistoriallisen ajan varustus.

Linnavuoren länsi- ja luoteispuolella on laaja rautakautinen kalmistoalue. Rapolan muinaislinnan ympärille esihistoriallisella ajalla kasvaneen asutuksen jatkuvuudesta kertova keskiaikainen kirkko on maisemallisesti kiinteä osa alueen kulttuuriympäristöä. Kirkko noudattaa keskiaikaisen kirkon perustyyppiä.

Pohjoispuolella on kuitenkin sakariston sijasta 1800-luvun laajennusosa ja eteläpuolella 1930-luvulla tehty asehuoneen muotoa mukaileva laajennus. Kirkon itäpäädyn tiilikoristelun muodostava kookas ristikomero toistuu länsipäädyssä ja siihen liittyvissä pyörö- ja nauhakomeroissa on myös maalauskoristelua.

Kirkkosalia kattaa suippokaarinen betoniholvi, joka on koristemaalauksineen kiinteän sisustuksen tavoin 1930-luvun alusta. Kirkkotarhassa olevan kellotapulin kivinen alaosa kuuluu paikalle jo 1700-luvun loppupuolella rakennettuun tapuliin. Nykyasu, jossa tapulin yläosa on betonirakenteinen, on arkkitehti Kauno S. Kallion käsialaa.

Hän on myös piirtänyt kiviaidan luoteispuolella olevan ruumiskellarirakennuksen. Rapolanharjun juurella sijaitsevat Rapolan ja Voipaalan kartanot. Rapolan kartanon pihapiirissä on 1813 rakennetun päärakennuksen lisäksi pirttirakennus, pitkä kivinavetta ja vanha aittarakennus. Englantilaistyylinen puisto on 1800-luvun keskivaiheilta.

Idyllinen puukujanne johtaa Rapolanharjun etelärinteellä sijaitsevaan Voipaalan kartanoon. Voipaalan nykyinen, Heikki Tiitolan suunnittelema jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1912, mutta rakennusten ryhmittely ja rinteen geometrinen barokkipuutarha periytyvät 1700-luvun lopulta. Rapolanharjun etelärinteellä sijaitsevine rakennuksineen Huittulan kylä on yksi parhaiten säilyneitä hämäläiskyliä.

Rakennukset sijaitsevat viljelyalueen reunalla ja kylän halki kulkee rinteen suuntaisesti vanha kylätie Ritvalan suuntaan. Tien eteläpuolella avautuvat laajahkot peltoaukeat, jotka rajautuvat Rautunselän Pappilanlahden rantametsiin. Rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvat myös rinteen pengerrykset, rehevät puutarhapalstat, idylliset puuston reunustamat kylätiet sekä hyvin säilynyt vanha rakennuskanta.

Rakennuksista merkittävimpiä ovat maamiesseurantalo Kelhi, Huittulan kylän vanha kansakoulu, Rauhala, entinen kappalaisenpappila Käläs ja Kiiliän vanha päärakennus. Saarioispuolella sijaitsevan Jutikkalan kartanon uusklassillisen päärakennuksen pohjoispuolella on 1860-luvulla rakennettu asuinrakennus ja näiden välissä on ns. käräjärakennus.

Pihapiirissä on lukuisia talousrakennuksia, mm. pakarirakennus ruokakelloineen sekä harmaakivinavetta, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1872. Ainoa 1839 tulipaloa edeltävä rakennus on suuri viljamakasiini. Kartanon englantilaistyylisessä puistossa on polttamattomista tiilistä muurattu viinarännirakennus.

Maisemallisesti merkittävä on Rapolanharjun itäpuolitse kulkeva vanha maantie, jonka varrella sijaitsevat seurantalo Kelhi, Renvallin huvila sekä Kemmolan vanhainkoti. Rautunselkään pistävällä Niemenkärjellä on ollut keskiaikainen Vanha-Annilan kylän kylätontti. Annilan kylän vanhin paikka on nykyään laitumena.

Kyläkumpu on autioitunut oletettavasti 1600-luvun alkuvuosikymmeninä. Historiallinen Sääksmäki sijaitsee Sääksmäen - Tarttilan valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.