Västergruvorna 1

Rakennuksenjäännös. Kivijalka kylmämuurattu särmikkäistä lohkareista, joiden vä-lissä pienempiä kiilakiviä. Materiaali on kaivoskuilun louhetta, todennäköisesti B- ja C-kuilujen pohjoispuolen louhekasasta, joka on merkitty Tengströmin karttaan 1843. Ulkomitat 7.0 m (N-S) ja 9.9 m (W-E). Seinien paksuus 1.0-1.2 m, korkeimmillaan 1.3 m. N-seinää vasten on särmikkäistä lohkareista kylmämuurattu romahtaneen suurikokoisen tulisijan jäännös, joka tulee N-seinästä ulos 1.6 m. Leveys on 2.9 m. Tulisijan jäännöksessä ei päältäpäin tarkastellen näy tiiltä, joten sikäli kuin tulisijassa on ollut savuhormi, se lienee ollut luonnonkiveä.

E-seinästä tulee sisäpuolelle 1.5 m pitkä, 0.8 m leveä ja 0.6-0.7 m korkea lohkareista ladottu kieleke, joka näyttää pri-maariselta, vaikka E-seinästä on romahtanut lohkareita sisäpuolelle. Ilmeistä ovi-aukon paikkaa ei näyttäisi olevan; E-seinän keskellä on kuitenkin matala kohta, joka lienee ollut oviaukko.

Kaikista seinistä on romahtanut lohkareita lattiatasolle. Seinien ulkopuolella W-seinää lukuun ottamatta on paljon romahtaneita lohkareita, mikä osoittaa kivijalkaosan olleen nykyistä korkeampi, ehkä 1.6-2.0 m. Rakennusta ei ole Tengströmin kartassa 1843, joten sen on oltava karttaa myöhäisempi, joka tapauksessa vankila-ajalta.

Kysymyksessä saattaa olla 1857 rakennettu paja tai sauna, joka mainitaan huutokauppainventaariossa 1861 ja joka tuli puretuksi kuten muutkin rakennukset.