Välimetsä

Kohde sijaitsee Pyhtään kirkosta 7,5 km pohjoiskoilliseen, valtatien 7 pohjoispuolella, Harjuntien ja Leppäviikinpohjaan johtavan Kasenkärjentien risteyksen itäpuolella olevan hiekkakuopan itä- ja eteläpuolella. Maasto on etelä-pohjoissuuntaista korkeaa ja paikoin melko jyrkkärinteisen sora- ja hiekkaharjun tasannetta (25 m mpy), jonka eteläpuolella on matalampi tasalakinen harjanne (22,5 m mpy).

Paikan länsipuolella on Harjuntien leikkaama korkea soraharjanne (27,5 m mpy), itäpuolella luode–kaakkosuuntainen kalliokohouma (27,5 m mpy) ja kaakkoispuolella kapean Karjansuon luoteispohjukka (noin 21 m mpy). Hiekkakuoppien itäpuoli kasvaa nuorta sekametsää ja eteläpuolinen harjanne on hakattu 2000-luvulla.

Harju on ollut kivikaudella merenlahtien (20–21 m mpy) reunustama. Paikka on helppo saavuttaa, mutta melko vaikea hahmottaa hiekanoton ja kasvillisuuden takia. Paikalta on 1975 inventoinnissa todettu kvartsi-iskoksia korkeamman tasanteen (25 m mpy) hiekkakuopan reunasta. Löytöpaikka on täysin metsittynyt, mutta ilmeisesti vielä jäljellä kuopan reunassa.

Löytöpaikan 1 pohjoispuolinen tasanne on suureksi osaksi hiekkakuoppaa. Eteläpuoliselta harjanteelta, edellisestä 90 m etelään, on 2000-luvun alussa löydetty hakkuun jälkeisestä laikutuksesta palaneesta hiekasta saviastianpaloja (löytöpaikka 2, P = 6716473, I = 3476289, Z = 22,5). Samassa yhteydessä on hiekkakuopan löytöpaikalta 80 m kaakkoon, kallioharjanteen lounaispuolelta otettu polulta talteen kvartsia (löytöpaikka 3, P = 6716542, I = 3476400, Z = 27,5 m mpy).

Maaston korkeuserojen ja löytömateriaalin perusteella alueella on ilmeisesti esikeraaminen ja keraaminen asutusvaihe. Muinaisjäännös on rajattu karkeasti löytöalueiden ja harjanteiden mukaisesti. Laajuuden tarkempi selvittäminen edellyttää kaivauksia.