Sivatti (Sigvartsby) Lonka

Sivatin kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet Kirkkojärven itärannalla, Kolsilan ja Pampyölin kylien välissä, vastapäätä Salmenkylää. Sivattia pidetään yhtenä Vehkalahden vanhimmista kylistä, vaikka sitä ei mainitakaan varhaisimmassa kyläluettelossa, Erik Akselinpoika Tottin rajatuomiossa v. 1458 (FMU 3076) (Rosén 1936:139,150-151).

Kylä oli kuitenkin suurella varmuudella olemassa jo tuolloin, koska Sivatin asutus oli 1540- ja 1550-luvuilla tiheää ja vakiintunutta, taloja oli parikymmentä (Korhonen 1981:387). Tilaluku alkoi laskea 1550-luvulta alkaen ensin kruunun yhdistellessä liian pieniä tiloja ja sitten sota- ja nälkävuosien seurauksena. 1580-luvulla jäljellä oli vain kuusi tai seitsemän taloa.

Asutus alkoi tämän jälkeen hieman elpyä, mutta 1630-luvulla tuli taas uusi romahdus, ja 1650-luvulla viljelyssä oli jälleen ainoastaan viisi tilaa. Monet tiloista olivat pitkään autioina, ja uusia pysyviä asukkaita kylään saatiin vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen. Sivatin asema lampuotikylänä sitoi sen myöhemmin tiukasti Haminan kaupunkiin, ja talonpoikaisen asutuksen suuri vaihtuvuus esti pitäjän kehitykseen vaikuttaneiden ”mahtisukujen” synnyn.

Sivatti jäikin Vehkalahden 1600- ja 1700-lukujen kehityksessä syrjäkyläksi. (Korhonen 1981:388-389.) Sivatin vanhat kylätontit ovat edelleen asuttuja, mutta suhteellisen väljästi rakennettuja; rakennukset ovat maatilojen talouskeskuksiin kuuluvia asuin- ja piharakennuksia. Rakentamattomilla piha- ja peltoalueilla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.

Vuonna 2014 Lonkan kylätontin eteläpuolelle tehtiin koekuoppia sen selvittämiseksi, jatkuuko muinaisjäännös myös Kirkkojärven tien eteläpuolella. Mistään koekuopasta tai kairapisteestä ei havaittu mitään merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä.