Särkilampi NE

Kohde sijaitsee Särkilampi -nimisen suon koillis- ja itäpuolella olevalla kankaalla. Maaperä alueella on hiekkaa. Paikalla kasvaa mäntymetsää, aluskasvillisuutena on kanervaa, puolukkaa, sammalta ja jäkälää. Kankaan kaakkoisosassa on soranottokuoppa n. 10 m etäisyydellä muinaisjäännöksestä. Alueella on yhteensä kahdeksan keittokuopaksi tulkittua kuoppaa.

Kuoppia on tutkittu koepistoin ja niissä on havaittu huuhtoutumiskerros ja palaneita kiviä. Kuopat ovat muodoltaan pyöreitä ja suppilomaisia. Ne ovat halkaisijaltaan 2,5-3 m ja syvyydeltään 50-70 cm. Jos keittokuopat ovat rantasidonnaisia, ne ajoittuvat Oulun seudun rannasiirtymiskäyrän perusteella varhaismetallikauteen.

Tiedot kuopista on liitetty rekisterin erilliskohteet -välilehdelle. 2025: Ympäristöselvitysalueella on yksi kuoppajäänne alakohteena ”Kuoppa 7” (P: 7201644 I: 437978) oleva keittokuoppa. Kuoppa on kunnossa, ja näkyy Maanmittauslaitoksen tarkasta 5p-laserkeilausaineistosta muodostetussa maastomallissa, josta sen tarkaksi sijainniksi voidaan mitata N 7201641 E 437976.

Alue on harjanteen rinteillä monin paikoin esihistorialliseksi rantasidonnaiseksi asuinpaikaksi hyvin sopivaa, mutta mitään asuinpaikkaan viittaavaa ei löytynyt. Tarkastetuksi tuli pinnallisesti havainnoiden ja tarvittaessa kairaten myös kymmenkunta maastomallissa näkyvää kuoppaa. Useimmat olivat moderneja, todennäköisesti hiekanoton suunnitteluun liittyviä maantarkastuskuoppia.

Aiemmin tunnetuista kuopista noin sata metriä itään löytyi yksi uusi keittokuoppa (Kuoppa 9, koord: N 7201681 E 438080). Kuoppa on tiheän varvikon peittämä, halkaisijaltaan noin metrin ja syvyydeltään 0,5 m. Kuopasta löytyi kairauksessa hiiltä ja palaneen kiven murua. Muinaisjäännösrajaus ehdotetaan laajennettavaksi kaakkoispäästään itään niin, että rajaus kattaa uuden alakohteen.

Vuonna 2002 löytyneet kaakkoiset kuopat ovat huomattavasti muinaisjäännösrekisterin lukemia ylempänä meren pinnasta. Peruskartan mukaan oikeampi korkeusväli olisi 27,5–35 m.