Sanginkangas E

Kohde sijaitsee pääosin Sanginkankaan Orion Oyj:n tehdasalueen itäpuolen muinaisilla rantaterasseilla. Maaperä alueella vaihtelee hiekasta kiviseen moreeniin. Paikalla kasvaa mäntymetsää, jonka aluskasvillisuutena on puolukkaa, jäkälää ja sammalta. Alueella on yhteensä 29 keittokuoppaa käsittävä kokonaisuus sekä varhaismetallikautinen asuinpaikka.

Lisäksi alueelta on historiallisen ajan hiilevalmistukseen liittyviä jäännöksiä. Kuopat eivät muodosta yhdessä selkeää järjestelmää, vaan niitä sijaitsee hajallaan eri rantaterasseilla. Kuoppia lienee tuhoutunut tehtaan rakentamisen yhteydessä. Yksi kaapelikaivannon puolittama kuoppa tutkittiin 1999, jossa se todettiin keittokuopaksi.

Inventoinnissa 2002 osaa kuopista tutkittiin maakairalla ja kaikissa niissä havaittiin selvä huuhtoutumiskerros, osassa myös hiiltä ja kivimurskaa. Kuopat ovat muodoltaan pyöreähköjä ja suppilomaisiksi maatuneita. Ne ovat halkaisijaltaan n. 1,75-3,5 m ja syvyydeltään n. 30-80 cm. Varhaismetallikautinen asuinpaikka löytyi sorakuopan laidalta inventoinnissa 2002.

Paikalta löytyi kvartsi-iskoksia ja -esine. Asuinpaikka on ilmeisesti lähes tuhoutunut soranotossa. 2023: Alueella tehtiin koekaivaus, jonka yhteydessä selvitettiin rakenteiden ja kulttuurikerrosten sijoittumista alueelle sekä kartoitettiinkuoppajäännökset. Tutkimusten aikana alueelta paikannettiin 35 kuoppajäännöstä, joista seitsemän tulkittiin keittokuopaksi ja 17 hiilihaudaksi.

Kuoppajäännöksistä 11 jäi tarkemmin tunnistamattomaksi. Tiedot kohteista on lisätty alakohteisiin vuoden 2023 raporttia mukaillen. Alakohteiden numerointi rekisterissä ei vastaa vuoden 2023 raportin kuoppanumerointia. Vuoden 2024 kaivauksissa tutkittiin kahdeksan kuoppajäännöstä sekä kaksi aiemmin löydettyä kvartsi-iskosten löytökohtaa.

Kuoppajäännökset 2, 6-8 ja 10 olivat tyypillisiä esihistoriallisten keittokuoppien jäänteitä, jotka ajoittuivat 799 calBC-834 calAD. Kuoppajäännöksen 10 yläosassa oli ollut myöhäisrautakaudella hiilihauta (1270 calAD). Toinen alueelta tavattu hiilihauta (kuoppajäännös 9) todettiin hieman nuoremmaksi ja keskiaikaan ajoiuttuvaksi (1363-1422 calAD).

Kvartsi-iskosten löytöpaikoilta havaittiin vähissä määrin lisää iskoksia. Ainoa niiden kohdalta havaittu rakenne oli pieni varhaismetallikauteen ajoittuva liesi (947-821 calBC). Kuoppajäännöksistä on tehty useita ajoituksia vuosien 2023-2024 aikana, joiden perusteella ne ajoittuvat varhaismetallikaudelta rautakauden loppupuolelle.

Alueelle tehdyistä 68 koekuopasta löydettiin muutamia kvartsi-iskoksia, mutta ei merkkejä kulttuurikerroksista. Tutkimustulosten perusteella alue on ollut enemmän esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikkakäytössä kuin varsinainen asuinpaikka-alue. Kohteen aluerajaus rekisterissä perustuu maastohavaintoihin.