Sahajärvi

Sahajärven kaakkoisosasta laskevan Sahaojan yläjuoksulla, lähellä Sahajärven rantaa on paikalla 1700-luvun lopulla sijainneeseen Espoonkartanon sahaan ja pärehöyläämöön liittyviä kivi- ja betonirakenteita. Lisäksi paikalla on edelleen havaittavissa tiepohjan jäänteet tiestä joka aikoinaan 1770-luvulla johti Sahalta Nuuksion kylään ja siitä eteenpäin Espoonkartanolle.

Vuonna 1766 Anders Henrik Ramsay sai säteriin sidotun erioikeuden siirtää Espoonkartanon saha kartanon koskesta Nouxin (su. Nuuksio) Qvarnträsketiin, johon Espoonkartanon uusi saha rakennettiin vuonna 1772. Järvi sai sen jälkeen uudeksi nimekseen Sågträsket eli Sahajärvi. Sahan viereen rakennettiin torppa sahan työnjohtajalle.

Uudenmaan ja Hämeen läänissä vuosina 1721–1772 perustetuista 27 sahasta vain yhdeksän oli yhtä suuria tai suurempia kuin Espoonkartanon saha. Aivan Sahajärven rannassa on betonista rakennettu pato ja siihen liittyen rautainen sulkuluukku. Paikallinen asutushistoria tutkija Krister Eklundh (Maulantie 17, Espoo) kertoi että jäänne on Nygårdin eli Histan kartanon pärehöylästä joka toimi paikalla 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa (koordinaatit:. 6686634/3365130, z = 42,8m mpy)