Sääksmäen kolerahautausmaa

Sääksmäelle perustettiin koleraan kuolleita varten erillinen hautausmaa. Ajatus tautien leviämisestä ruumiiden ja muiden orgaanisten jätteiden kautta eli vahvana ja koleraan kuolleiden hautaaminen tavalliseen hautausmaahan koettiin vaaralliseksi. Kolerahautausmaita perustettiin monin paikoin. Tarinan mukaan Sääksmäen hautausmaa perustettiin koleraan 1831 kuolleen perheen pihalle, jonne perheen jäsenet haudattiin.

Tuon mukaan Mikko Matinpoika perheineen olisi asunut Huittulasta Ritvalaan harjujen päällä kulkeneen tien varrella, Rironmäessä, noin puoli kilometriä Huittulan ryhmäkylästä itään. Vuonna 1831 seurakunta vihki kolerahautausmaan käyttöön. Isonjaon kartassa 1870-luvulla on merkitty Rironmäkeen ”kolera hautauspaikka”, joka on jaossa jätetty kylän yhteismaaksi.

Hautausmaa olisikin varmaan saanut olla rauhassa, ellei se olisi sijainnut hiekkaharjussa. Läheisen Valkeakosken 1950-luvulla alkanut nopea kasvu vaati myös hiekkaa. Sitä kuljettiin niin Valkeakoskelle kuin muihinkin seudun taajamiin Sääksmäen ohella mm. Lempäälästä ja Pälkäneeltä. 1950- ja 60-lukujen taitteessa jakokunta päätti hyödyntää yhteismaan hiekkavarannot.

Koska paikka tiedettiin vanhaksi hautausmaaksi, löytyi maille sopiva käyttökohde Valkeakosken hautausmaalta, jota tuolloin laajennettiin. Mitään sen suurempaa päätöstä hautausmaan muuttamisesta sorakuopaksi ei tehty, ei myöskään vainajien jäänteiden kohtelusta. Näin vanhan kolerahautausmaan vainajat ja hiekkaa monen metrin syvyydeltä siirtyi täytemaaksi.

Kolerahautausmaan kuopasta tuli kyläläisten kaatopaikka. Tarkemmat tiedot Pirkanmaan maakuntamuseon Museokello 2020. Museoviraston tutkija Kreetta Lesell tarkasti kohteen 12.5.2020 ja totesi, että soranotto on luultavasti tuhonnut kohteen, mutta on mahdollista, että sitä on jäljellä hiekkakuopan reunoilla. Hiekkakuopan pohjoispuolella havaittiin pieniä kaivantoja, jotka voivat liittyä 1800-luvun asutukseen.