Pyhältö (Pöhelde) Mäki

Pyhällön kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet nykyisen Haminan pohjoisosassa, Tarhajärven ja Pyhällön välisellä kannaksella sekä järvien länsi- ja itäpuolella, Lappeenrantaan vievän maantien itäpuolella. Pohjois-Vehkalahden kylien oletetaan asutetun Lappeen suunnalta. Alue on ollut mahdollisesti jo vanhastaan ”lapveteläisten eräalueena”, ja samalta suunnalta olisi siis saapunut keskiajalla (1300–1400-luvuilla) myös lappeelainen kaskiviljelyasutus.

Vaikka asutuksen juuret saattavat ulottua jo varhaiselle keskiajalle, oli varsinaisiksi kiinteiksi kyläyhteisöiksi järjestäytyminen vielä 1500-luvulla kesken. Pyhältö mainitaan ensimmäisen kerran v. 1544, jolloin koko Pyhällön, Turkian ja Lankilan kylien aluetta kutsuttiin Pyhällöksi. 1540- ja 1550-luvuilla Pyhällön ja Turkian ”kaksoiskylässä” oli parhaimmillaan 23 isäntää, mutta tilaluku laski vuosisadan loppua kohden. 1600-luvun alussa talojen määräksi vakiintui 9. (Korhonen 1981:442; Rosén 1936: 102-104,109-110,129.) Pyhältöön perustettiin keskikievari Haminan–Lappeen tien rakentamisen myötä 1600-luvun lopulla.

Se toimi aluksi Mäenpään talossa, mutta siirtyi 1720-luvulla Myllykylän kartanon omistajasuvun, Beijereiden, vävyn Reinhold Wetterstedtin ja hänen vaimonsa Margareetan pidettäväksi. Kestikievari sijaitsi kuitenkin Pyhällössä ainakin v. 1766 asti. (Korhonen 1981:445.) Pyhällön vanhat kylätontit ovat Vähä-Uskia lukuun ottamatta edelleen asuttuja, mutta väljästi rakennettuja; rakennukset ovat maatilojen talouskeskuksiin kuuluvia asuin- ja piharakennuksia. Rakentamattomilla piha- ja peltoalueilla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.