Onkamaa (Ongama) Ala-Liikkala

Onkamaan kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet Onkamaanjärven ympärillä, nykyisen Haminan koillisosassa. Kylän yhdysreitti rannikolle oli itään virtaava Onkamaanjoki, Virojoen sivuhaara. Onkamaa laskettiinkin hallinnollisesti ja oikeudenkäytössä Virolahteen 1500-luvun keskivaiheilta 1700-luvulle asti.

Kirkollisesti kyläläiset on aina luettu Vehkalahden seurakuntaan. (Korhonen 1981:459.) Vehkalahden pohjois- ja koillisosien kylien oletetaan asutetun Lappeen suunnalta. Alue on ollut mahdollisesti jo vanhastaan ”lapveteläisten eräalueena”, ja samalta suunnalta olisi siis saapunut keskiajalla (1300–1400-luvuilla) myös lappeelainen kaskiviljelyasutus.

Vaikka asutuksen juuret saattavat ulottua jo varhaiselle keskiajalle, oli varsinaisiksi kiinteiksi kyläyhteisöiksi järjestäytyminen vielä 1500-luvulla kesken. Onkamaa mainitaan ensimmäisen kerran vasta v. 1544. Vuoden 1551 maakirjaan kylästä on merkitty 10 taloa, mutta osa autioitui vuosisadan lopulla.

Tyhjilleen jääneet tilat liitettiin naapureiden osuuksiin, ja 1600-luvulla isäntien määrä vakiintui viiteen. Jokaisen maakirjanumeron kantatila periytyi 1500-luvulle, joten kaikki maakirjanumerot ovat olleet keskeytymättä viljelyksessä siitä lähtien. (Korhonen 1981:459; Rosén 1936:103,108,128-129.) Onkamaan nautinnat olivat tilalukuun verrattuna suuret, metsiä käytettiinkin myös tuottavaan kaskeamiseen.

Omistusten tarkkaan ositukseen eli sarkajakoon ei kylässä ilmeisesti ollut tarvetta. Kuten usein kaskiseuduilla mentiin Onkamaalla lohkojaosta suoraan isojakoon. 1700-luvun lopun karttojen mukaan kantatilat sijaitsivat erillään toisistaan suhteellisen lähellä järven rantoja ja rintamaat oli raivattu rakennusten äärelle. (Korhonen 1981:459.) Onkamaan kylän alkuperäisten tonttien paikantamisessa on otettava huomioon Onkamaanjärven osittainen soistuminen ja rantaviivassa viimeisten parin sadan vuoden aikana tapahtuneet muutokset.

Kylätontit ovat edelleen peltojen ympäröimiä ja asuttuja, mutta väljästi rakennettuja; vanhojen kantatilojen seuraajien rakennukset ovat maatilojen talouskeskuksiin kuuluvia asuin- ja piharakennuksia. Rakentamattomilla piha-alueilla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.