Lippukallio

Kohde sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella Harjuntieltä erkanevan Lippukalliontien päässä, tien pohjoispuolella. Maasto on sekametsää kasvavaa kivikkoista mäkeä, jossa kohoaa rapakivinen siirtolohkare. Lohkareen alla on kaakkoisreunastaan ja koillisnurkastaan avoin puoliluola. Lohkare on sijainnut kivikauden alussa pienen saaren korkeimmalla kohdalla.

Paikka on melko helppo saavuttaa metsätieltä ja sopii opastuskohteeksi. Puoliluolan suuaukko on 4 metriä leveä ja 1,25 m korkea. Suuaukon edustalla on suuri makaava lohkare, joka on mahdollisesti lohjennut seinämästä. Luolan pohja on kolmiomainen (4 x 4 x 3 m) ja melko tasainen. Lohkareen alapinta muodostaa viiston katon, joka laskee tasaisesti perää (0,75 m) kohti.

Luolan korkeimmassa itäreunassa on lähes pystysuora seinämä. Seinämän kohdalta, puolen metrin päässä seinästä, on koekuopasta löydetty rapakivikerroksen alle jääneestä hiekkamaasta noin 25–30 cm:n syvyydestä kvartsia ja palanutta luuta. Puoliluolan pohjalla on ollut kivikaudella hiekkaa, jonka päälle on myöhemmin kerrostunut 10–20 cm rapakiveä.

Se on käyttöaikanaan ollut selvästi korkeampi. Kyseessä on harvinainen ja poikkeuksellinen muinaisjäännöstyyppi, jonka säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa (rauhoitusluokka 1). Paikkaa on voitu käyttää jo varhaisella kivikaudella, mutta myöhempikin ajoitus on mahdollinen. Muinaisjäännös on rajattu lohkareen ja sen lähiympäristön mukaisesti. Asuinpaikka saattaa jatkua lohkareen ulkopuolellekin. Aluetta ei ole tutkittu tarkemmin.