Why visit
Kustaa Killinen noted no structural remains here in 1885, but Appelgren recorded rampart remnants on the hill's southern edge in 1891. As late as the end of the Iron Age, a shallow sea bay still reached this hill.
Look for: The clearest features are the collapsed rampart remains along the southern edge, made of metre-sized boulders. The hill rises about 15 metres at most above the surrounding fields.
About this site
Linnavuori, jonka Kustaa Killinen mainitsee 1885 ilman rakennejäänteitä, mutta Appelgren Suomen muinaislinnoissaan (1891) mainitsee vallinjäännökset vuoren eteläreunassa. Linnavuori sijaitsee länsi-, etelä- ja itäsuunnassa peltojen, Killisen mainitseman Haukanniitun, ympäröivällä kapealla kaakko-luode-suuntaisella metsäisellä kallioharjanteella, joka pohjoisen suuntaan jatkuu metsäalueena.
Pohjoisesta Vinkkilän taajaman suunnasta laskee linnavuoren länsipuolitse pieni Puttanjoki etelään Mynämäenlahteen, jonne on vuorelta matkaa linnuntietä runsas 6 km. Linnavuori kohoaa ympäröivästä alavasta peltoaukesta (n. 7,5-10 m mpy.) enimmillään n. 15 m. Jyrkimmillään se on lännensuunnassa sekä eteläss ollen muualta noustavissa.
Vain eteläreunalla on selvemmin erotettavia hajonneita vallinjäänteitä, jotka muodostuvat suurista metrin kokoisista kivenjärkäleistä. Vielä rautakauden loppupuolella matala merenlahti on ulottunut linnavuoren vaiheille saakka.
Official description (in Finnish)
- Type
- ancient monument
- Subtype
- hill forts
- Dating
- Iron Age
- Municipality
- Vehmaa
