Kaloinen Hakonkosken mylly

Kaloisten ja Asemen kylien pohjoispuolella, Renkajoen Nevilänkoskessa on Kuninkaan kartastoon merkitty myllynpaikka. Rengon hallintopitäjän alueella pieniä puromyllyjä oli jo vuonna 1633 kuusi, siis lähes joka kylällä omansa. Kaloisilla tiedetään jo tuolloin toimineen merkittävän virtamyllyn. Vuodelta 1691 olevan tiedon mukaan Kaloisten säteripuustelliksi muutettua tilaa hallinneen everstiluutnantti Karl Brunowin kerrottiin ”omin kustannuksin antaneen pystyttää” Kaloisten Hakonkoskeen myllyn – ilmeisesti siis vanhoille perustuksille.

Lisäksi everstiluutnantti ”oli pystyttänyt samaan paikkaan sahamyllyn”. Sahan toiminta hiipui 1720-luvun lopulla, ja vuonna 1726 paikalta mainitaan vain mylly. Uudenlainen sahalaitos sai privilegionsa vuonna 1780, ja laitoksen verollepano kirjattiin kahta vuotta myöhemmin. Hakonkosken saha paloi perustuksiaan myöten vuonna 1803, mutta uudistettin heti seuraavana vuonna.

Kaloisten Hakonkosken ”öljynkeittämöstä” tai ”öljymyllystä” on mainintoja 1800-luvun lopun väestöluetteloissa. Kyseinen laitos perustettiin Hakonkoskeen vuonna 1873. Toiminta oli sesonkiluontoista, koska raaka-aineena käytettiin pellavansiemeniä. Grönforsin ”öljytehdas” toimi ainakin vielä 1880-luvun lopulla.

Edelleen vuolaana virtaavan kosken itärannalla on noin 1,5 m halkaisijaltaan oleva myllynkivi. Rantavedessä on havaittavissa puurakenteiden jäännöksiä, mm. salvotun hirren pää. Koskessa on mahdollisesti mylly- ja sahalaitosten rakenteisiin kuuluneita lohkottuja kiviä. Vuonna 2020 maakaapelinkaivun valvonnassa todettiin Kaartjoen itäpuolella pienialainen rakenne, kivikuoppa, jossa oli palaneita kiviä ja hiiltä ja nokista maata.