Holy Cross Church, Hattula

Kivikirkko, keskiaikainen. Keskiajalla pyhiinvaelluskohteena tunnettu Hattulan Pyhän Ristin kirkko on kuuluisa maalauksistaan. Kirkko on muista keskiaikaisista maaaseutukirkoista poiketen rakennettu näkyviltä seinäpinnoiltaan tiilestä. Tiilen valitseminen nykyisen kirkon rakennusmateriaaliksi liittää sen Hämeen linnan rakennusvaiheisiin.

Ainoastaan myöhemmin uusitut asehuone ja eteläseinän kontreforit ovat harmaakiveä. Päädyissä on ristikuviot ja muototiilistä sommiteltuja koristenauhoja. Ulkonurkissa on kontreforit. Sakaristo ja asehuone ovat toisiaan vastapäätä. Länsi-ikkunan yläpuolella sekä kontreforien ulkonurkissa on kasvo-aiheiset maskit.

Kaksi pilaririviä jakaa nelitraveisen kirkkosalin kolmeen tasakorkeaan laivaan, joista keskimmäinen on sivulaivoja leveämpi. Kirkkosalin ohella myös sakariston seinä- ja holvipinnat on peitetty kalkkimaalauksilla. Niitä on myös asehuoneen alkuperäisenä säilyneessä itäseinässä. Kirkon keskiaikaisista veistoksista merkittävimmät ovat ns.

Liedon mestarin Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Lepaan kartanon omistajien 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli on Suomen vanhin. Kristoforos veistoksen kannattelema uudempi saarnastuoli on vuodelta 1701.

Vanhempaa esineistöä kirkossa on puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuoliskolta sekä seitsemän 1600-luvun hautajaisvaakunaa. Nils Schillmarkin Pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu on vuodelta 1782. Kiviaidan ympäröimä kirkkotarha lienee jo keskiajalla ollut nykyisen laajuinen. Sinne johtavat etelä- ja pohjoispuolella olevat läpikäytävät.

Intendenttikonttorissa laaditun piirustuksen mukaan rakennettu kellotapuli kirkon länsipuolella on vuodelta 1813. Kirkon lounaispuolella oleva A.F. Granstedtin suunnittelema vaaleaksi rapattu kolmikerroksinen pitäjänmakasiini on valmistunut 1840. Se toimii nykyisin Pyhän Ristin kirkon opastuskeskuksena ja kahvilana.