Hiittenharju (Laurilan hiekkakuoppa)

Kohteeseen kuuluu asuinpaikka, punamultahauta sekä useita asumuspainanteita. Alue sijaitsee Hiittenharjun länsirinteellä. Kohde on soranajon pahasti tuhoama, mutta koska asuinpaikka on noin kilometrin pituinen on sitä vielä paikoin jäljelläkin. Vuonna 1982 tehtiin alueella kartoitus, jossa selvitettiin ne hiekkakuopat, joissa vielä oli havaittavissa asuinpaikkalöytöjä.

Niitä todettiin viiden erillisen kuopan reunoilta. Välisiä alueita ei ehditty tutkia riittävästi. Kohteen kaivaustutkimusten perusteella paikka kuuluu Pyheensillan vaiheeseen. Asuinpaikalta on keramiikkaa 5,5 kg. Palasista on todettu ainakin 33 astiaa. Keramiikan joukossa on myös kampaleimoin koristettua asbestikeramiikkaa.

Kiviesineistö on runsasta, erityisesti mainittakoon pienikokoiset työkalut. Paikalta on myös yksi meripihkakoru. Piitä on vain muutama iskos. Palaneiden luiden joukossa on useita esineiden kappaleita. Alueen eteläosassa maastossa on havaittu matalia, soikeita noin 8 x 15 m:n laajuisia asumuspainanteita, joista yksi on tutkittu kokonaan kaivauksin vuosina 2023-2024.

Myös alueen pohjoispäästä, läheltä Porin-tietä ( koordinaatit p = 6809060, i= 3239680) on löydetty 8 x 7 m:n laajuinen koillis-lounais-suuntainen kuopanne, jonka koillispäässä on mahdollinen liesikiveys. Alueen pohjoispäästä tutkittiin vuonna 1983 punamultahauta. Se oli osittain tuhoutunut soranajossa.

Hauta oli tehty asuinpaikkakerrokseen. Punamultaa siinä oli 30 cm vahvuisena länsiluode - itäkaakko -suuntaisena läikkänä. Vuoden 2006 inventoinnissa hiekkakuoppien läheisyydestä löydettiin 13 asuinpainannetta. Kesällä 2008 tutkittiin yhtä (F2) aivan hiekkakuopan reunalla sijaitsevaa asumuspainannetta, koska se on tuhoutumisvaarassa.

Löydöissä oli mm. Pyheensillan keramiikka, nuolenkärki, kvartsiesineitä ja palanutta luuta. Vuonna 2019 kohteelle tehtiin tarkastus (VARK), jonka yhteydessä todettiin, että asuinpaikka on monin paikoin myllääntynyt alueen virkistyskäytön sekä hiekkakuoppien seinämien romahtelun johdosta. Kohteella on useita vaurioituneita alueita.

Vuonna 2022 tehtyjen tutkimusten yhteydessä, kaivausalueelta löydetystä pähkinänkuoresta tehty radiohiiliajoitus ajoitti kohteen noin 2800 eaa. ja palaneesta luusta teetetty ajoitus 3200 eaa, joten kohteen asutus ajoittuu neoliittisen kivikauden keskivaiheille. Löytöaineisto voitiin liittää suurelta osin Pyheensillan ryhmän vaiheeseen, mikä sopii hyvin yhteen radiohiiliajoitusten kanssa. Vuosien 2023-2024 tutkimukset vahvistivat aiempia havaintoja.