Hämeenkylän - Tavastbyn keskiset kaivokset

Hämeenkylän kaivosalue ja viereinen Jupperin kaivosalue Espoossa ovat olleet Sillbölen jälkeen Helsingin seudun tärkeimmät rautamalmin tuottajat. Kaivokset ovat hajallaan vajaan neliökilometrin alueella. Osa kaivoskuopista on tuhoutunut, täytetty tai muuten kadonnut, mutta monet ovat edelleen näkyvissä.

Kohde käsittää Hämeenkylän pohjoisista kaivoksista 300 m etelään olevat kolme tai neljä monttua, jotka tunnettiin nimillä Vaahteraharjun kaivos (Lönnäsgrufvan) ja Lehtivuorenkaivos (Löfbergsgrufvan). Kaikkiaan seudulla tiedetään louhitun rautamalmia paristakymmenestä paikasta. Hämeenkylän rautamalmien tarkkaa löytöaikaa ei tunneta, mutta ensimmäiset louhintayritykset paikalla on tehty vuonna 1769.

Vuosina 1786-1788 alueella louhittiin 2077 kippuntaa eli noin 353 tonnia malmia ja vuosina 1827-1829 514 kippuntaa eli noin 87 tonnia. Pääasiallinen tuotantovaihe loi vuosina 1836-1860, jolloin tuotanto oli yhteensä 108773 kippuntaa eli noin 18491 tonnia malmia. Kaivokset ovat veden ja jätekivien täyttämiä.

Ympärillä olevassa havupuuvaltaisessa ja melko avoimessa metsässä on kaivosten lisäksi jätekivikasoja, tiepenkereitä ja mahdollisia rakennusten paikkoja.