Hämeenkylä

Elimäen eteläosassa Korkiaharju–nimisen soraharjun eteläpäässä on kampakeraamisen ajan asuinpaikka. Alueella on laajoja soranottokuoppia, ja harjua halkoo maantie. Muinaisjäännösalueen laajuus on ollut noin 200 metriä x 200 metriä, mutta soranotto on tuhonnut siitä suuren osan. Löytöjä on havaittavissa joka puolella tien varressa olevien kuoppien reunoilla.

Sorakuoppien länsipuolella on jäljellä jonkin verran ehjää maastoa. Paikallistien eteläpuolisen hiekkakuopan lounaisreunalla, lähellä selvää rantaterassia, on mahdollinen asumuspainanne, joka on halkaisijaltaan noin 7,5 metriä ja syvyydeltään noin metrin. Painanteen vieressä hiekkakuopan leikkauksessa on näkyvissä kampakeramiikkaa.

Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin vuonna 1954, jolloin kaivauspinta-ala oli noin 280 m2. Löytöaineistossa on nuorempaa varhaiskampakeramiikkaa (Ka I:2), tyypillistä kampakeramiikkaa (Ka II), varhaista asbestikeramiikkaa ja hiukan nuorakeramiikkaa. Osteologisessa analyysissa kaikki tunnistetut palaneet luut olivat hylkeestä (Phocidae).

Ks. Tuija Rankama 1979: Elimäen Hämeenkylän kivikautinen asuinpaikka. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Kohteesta noin 440 metriä lounaaseen sijaitsee Harjun kampakeraamisen ajan asuinpaikka. Alueella on voimassa maa-aineksen ottolupa (Elimäen kunta KH 441/99).