Antskogin ruukki

Antskogin ruukki sijoittuu Seljänalasen järven lounaaseen työntyvästä Lahdenpohjan lahdesta etelään virtaavan vesiuoman kumminkin puolin jyrkkärinteiseen etelä-pohjoissuuntaiseen pitkänomaiseen laaksoon kolmen toisiaan melko lähekkäin seuraavan kosken/putouksen yhteyteen. Antskogin ruukin perustaminen liittyy 1620-luvulla seudulla tehtyyn malminetsintään, minkä yhteydessä Kiskosta tunnistettiin malmisuoni.

Ruukin masuunin ja kankivasarapajan rakentaminen alkoi noin vuonna 1630. 1640-luvulta eteenpäin ruukille rakennettiin manufaktuuripaja, valimo ja nippuvasarapaja. Ruukilla tuotettiin ja jalostettiin rautaa 1600-luvulla. Masuuni toiminta loppui vuoden 1650 tietämillä ja kankivasarapaja paloi 1680-luvulla. 1730-luvulla ruukille rakennettiin uusi vallonitaontaan sopiva kankivasarapaja.

Taonta päättyi 1770-luvulla. 1820-luvulla Antskogissa toimi kuonauuni, jolla irrotettiin rautaa purettujen vallonipajojen viereisistä kuonakasoista. 1770-luvulla ruukilla aloitettiin kuparijalostus. Vallonipajaan rakennettiin kasarruslaitos, survinlaitos ja huuhtomo. Vuoteen 1782 mennessä vallonipajaan tulivat myös puhdistamo, tamppi ja valssilaitos.

Kasarruslaitos siirtyi pois 1780-luvulla ja hieman myöhemmin vallonipaja purettiin. Kuparinvalmistuslaitos rakennettiin uudestaan 1800-luvun alussa ja myöhemmin 1860-luvulla. Sen toiminta päättyi 1880-luvulla. Antskogissa on ollut myös erilaista myllytoimintaa viimeistään 1620-luvulta alkaen, niin jauho- kuin sahamyllyjä.

Ruukilla ja sen ympäristössä on valmistettu myös sysiä eli hiiltä. Antskogiin rakennettiin 1840-luvulta alkaen myös tekstiiliteollisuuteen liittyviä rakennuksia ja voimalaitos- sekä saharakentamista (ks. enemmän muinaisjäännösrekisterin kohde Antskogin ruukki 2). Lisäksi ruukille rakennettiin 1660-luvulta 1700-luvulle käytössä ollut ruukinkirkko (ks. enemmän muinaisjäännösrekisterin kohde Antskogin ruukinkirkko). 1600-luvun ruukin toiminta lienee keskittynyt pohjoisimman ja keskisen kosken tienoolle. 1700-1900-luvun toiminta on keskittynyt keskisen ja eteläisen kosken tienoolle paitsi sulkurakennetta pohjoisimman kosken alueella.

Suuri osa 1800-lukua edeltävän toiminnan jäännöksistä lienee tuhoutunut myöhemmän rakentamisen vaikutuksesta, mutta osa on säilynyt (ks. tarkemmin alakohteet). Antskog on vanha tehdas- ja teollisuusympäristö, joka on osittain metsittinyt. Alueella liikkuessa on oltava varovainen. Umpeenkasvaneilla alueilla on vaarallisia kohtia, kuten esimerkiksi romua maastossa ja peittämättömiä rengaskaivoja.

Kohteen aluerajaus rekisterissä perustuu maastohavaintoihin. Eteläisimmän kosken alueella ei ole rajattu kiinteän muinaisjäännöksen aluetta. Paikalla ei ole osoitettavissa aluetta, jossa vanhemman toiminnan jäännöksiä voisi olettaa säilyneen. 1700-luvun kartoilla näkyvät rakennukset ja rakennelmat on merkitty alakohteikai muistuttamaan vanhemmasta ruukin toimintavaiheesta.