Tervakosken paperitehdas ja yhdyskunta

Tervakosken paperitehdas on vanhin Suomessa nykyisin toimivista paperitehtaista. Punatiilisten tuotantorakennusten nykyasu on peräisin pääosin 1900-luvun lukuisista laajennusvaiheista. Paperitehtaan ympärille on rakentunut yhdyskunta kirkkoineen, kouluineen, seurataloineen sekä eri aikakausilta olevine työväen asuinalueineen.

Tehdasyhdyskuntaan kuuluu mallipiirustusten mukaan 1900-luvun alussa rakennettu työväenasuinalue, entinen kansakoulu (1891), seuratalo (1958-63), päiväkoti (1948), terveystalo (1950), Varismäenkujan rivi- ja kerrostalot (1940/1950-luvulta) sekä Lepolan vanhustentaloryhmä tehtaan etelä- ja kaakkoispuolella.

Tehtaan eteläpuolella olevassa jokirannan puistossa on arkkitehti Rikardo Björnbergin suunnittelema työnjohtajien asuinrakennus ns. Pomola (1900). 1800-luvulta on säilynyt vanha holanterirakennus insinööri C.G. Hultin suunnittelema käsipaperiosasto. Arkkitehti K.J. Ahlskogin suunnittelema entinen lumppurepimö, ns.

Lumppulinna 1920-luvulta sijaitsee erillään muusta tehdaskokonaisuudesta. Joen toisella puolen tehtaasta luoteeseen on Tervakosken kartano puutarhoineen, talous- ja väenrakennuksineen, samoin kartanon viljamakasiini, josta on rakennettu virkailijakerho, sekä tehdasyhdyskunnan oma kirkko tapuleineen.

Kartanon päärakennus on rakennettu 1802, nykyinen klassistinen asu on 1930-luvulla arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema. Vanhaa kartanomiljöötä ovat ns. Muurila (1790) ja kartanoon liittyvä työväen asuinrakennus (1847). Muu rakennuskanta on paperitehtaan ajalta, mm. navetta- ja tallirakennukset ovat 1870-luvulta.

Eklund on suunnitellut myös tehtaan kirkon ja tapulin sekä asuinrakennuksia 1930-luvulla. Kaksi taloa on rakennettu 1945 Heimo Kautosen piirustusten mukaan. Kautosen suunnittelema virkailijakerho on valmistunut 1955. Tervakosken teollisuustaajamaan liittyvä maisemaan kauniisti sijoitettu pieni kirkko on vaatimaton mutta taitavasti suunniteltu esimerkki 1930-luvun klassismin puuarkkitehtuurista.

Suorakaiteen muotoista punaiseksi maalattua hirsirakennusta jäsennöivät harkitun vähäeleiset ja niukat yksityiskohdat. Tapuli noudattaa ulkohahmoltaan perinteisen alaosastaan katetun pukkitapulin muotokieltä. Alkuperäisessä asussaan säilyneen kirkkosalin hirsiseinät ovat vaaleiksi maalatut. Kiinteän sisustuksen väritys noudattaa mehevän pehmeästi murrettua väriskaalaa, jota tehostavat lehterinkaiteen, saarnatuolin ja kirkkosalista sen takaiseen seurakuntasaliin johtavien ovien kukkamaalaukset. Kirkon vieressä oleva lisärakennus on huomaamattomasti sovitettu kokonaisuuteen.