Latokartanonkoski

Kiskonjoen Latokartanonkoski on yksi Etelä-Suomen parhaista koskista. Paikalla oli mahdollisesti kruununmylly jo 1300-1400-luvuilla. 1550-luvulla koskeen rakennettiin Näsen kuninkaankartanoon liittyvä tullimylly, jossa oli neljä kiviparia. 1560-luvulla rakennettiin toinen, kahden kiviparin tullimylly.

Vuonna 1556 koskeen rakennettiin vesisaha, joka uusittiin 1660-luvulla. Latokartanon rautaruukki on sijainnut Kiskonjoen pohjoispuolella, n. 100 m vanhan myllykosken yläpuolella. Turkulainen kauppias Carl Johan Sallmén osti v. 1830 Kuuston ruukin ja siirsi vasarapajan Myllykosken rannalle. Latokartanon kosken alueella on useita historiallisen ajan rakenteita ja perustuksia, mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset.

Vuonna 1905 puretusta vasarapajasta erottuu maastossa vain vähäisiä jälkiä. Pitkähkön joensuuntaisen rakennuksen sisällä on kulkenut n. 1,5 m leveä vesiränni, jossa vesirattaat ilmeisesti ovat olleet. Pajarakennuksen raunion koskenpuoleinen seinä on n. 1,5 m paksu ja noin metrin korkuinen harmaakivestä ladottu muuri.

Muilta osin rakennuksen ulkomitat ovat vaikeasti hahmotettavat. Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Samoihin aikoihin purettiin myös patolaitteet. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella oli vuosina 1848-74 viinanpolttimo.