Kivisakasti

Kohde sijaitsee Mikkelin keskustassa, vanhan kivisakastin luona, Porrassalmenkadun päässä. Paikalla on noin 100 m läpimittainen kalmistoalue, josta on löydetty 1400-1700 -luvun rahojen lisäksi löydetty kaksi ristiretkiaikaista kupurasolkea (KM 26912). Kalmisto on suurimmaksi osaksi (?) tuhoutunut tie- ja rakennustöissä.

Mikkelin kivisakastin ikää tarkasti määrittäviä dokumentteja ei ole olemassa. Seudun paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa rakentamisajankohta on usein yhdistetty varhaisimpiin Savilahden seurakunnasta kertoviin lähteisiin. Nimi Savilahti mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhankirjassa vuonna 1323.

Täsmällisempi tieto itse seurakunnan olemassaolosta on kuusi vuotta myöhemmin eräässä kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Kivisakasti lienee Savon vanhin rakennus. Markus Hiekkanen ajoittaa sen 1400-luvun lopun ja 1500-luvun puolivälin aikana rakennetuksi (Hiekkanen 1994, 252). Se on harmaakivestä rakennettu ja sen yhteydessä, nähtävästi useampaan otteeseen, on ollut Savilahden seurakunnan puukirkko.

Sakastin keskellä on - nyttemmin umpeen muurattu - 1,5 m syvä hirsiseinillä ja lautalattialla varustettu kuoppa. Siitä on tavattu useampia kymmeniä pääkalloja ja luita sekä arkuissa 22 ruumista, joista 7 oli aikuisten ruumita. Osassa arkkuja oli kannessa mainittu vainajan henkilöllisyystiedot ja kuolonvuodet (1740-1776 välillä).

Kivisakastia restauroitaessa (arkkitehti M. Schjerfbeck 1897) nykyiseen asuunsa 1900 (1901) tavattiin kuopan lattian alta vielä viisi aikuisen luurankoa. Tällöin ei huomattu jälkiä arkuista. Vuonna 1929 tehtäessä katutöitä sakastin ympärillä tuli esiin runsaasti luurankoja ja myöhemmin esim. 1970-luvulla alueelle rakennettaessa on tullut esiin joukkohautoja (Suur-Savon museo, Kirkkomuseo, Kivisakasti, Päämajamuseo -julkaisu s. 7). Myös viemäriverkoston kaivuutöissä vuonna 1967 tullut esille runsaasti luita, jotka on toimitettu seurakunnan hautausmaalle.