Katajamäki

Pohjan Katajamäen röykkiöalue löydettiin vuonna 1992. Röykkiöalueeseen kuuluu 14 matalaa, kooltaan ja muodoltaan vaihtelevaa röykkiötä ja yksi nelisivuinen latomus, jonka koko on 20 m x 10 m. Vuonna 1993 alueelle tehtiin joitakin koekuoppia, joista tavattiin varhaiseen rautakauteen ajoittuvaa asuinpaikkamateriaalia.

Vuonna 1994 Katajamäen nelisivuinen latomus avattiin puoliksi ja röykkiöiden eteläpuolelle avattiin tasokaivausalue koekuoppien perusteella löytörikkaimmaksi arvioidulle paikalle. Turpeen poiston jälkeen latomuksessa alkoi hahmottua suurten reunakivien muodostama suorakaiteen muotoinen kehä, jonka sisäpuolella oli melko tiivis kiveys.

Latomus oli kasattu pelkistä kivistä lukuunottamatta pohjatasoja, jotka olivat maansekaista. Maa latomuksen pohjatasossa ja sen alapuolella oli värjääntynyttä likamaata. Latomuksen kaivetusta osasta löydettiin vain epämääräinen metalliesineen fragmentti ja kasa naarmupintaista keramiikkaa. Latomuksen kohdalta otetuista spot-fosforinäytesarjoista näkyy korkeiden fosforiarvojen keskittymiä latomuksen reunakivien sisäpuolella.

Yksittäisiä korkeita arvoja oli tosin myös latomuksen ulkopuolella. Latomuksen alla oli noin 20 cm hiekkakerros ennen kalliota. Tasokaivausalue osoittautui vähälöytöiseksi ja sen maakerrokset sekoittuneiksi. Sieltä tavattiin myös kaksi noin metrin läpimittaista kiveystä, jotka ovat ilmeisesti resenttejä.

Katajamäellä tehdystä spot-fosforitestistä näkyy, että tasokaivausalueen kohdalle muodostuu yksittäinen suurehko korkean fosforipitoisuuden alue, mutta että varsinaiset laajemmat korkean fosforipitoisuuden alueet ovat pohjoisempana röykkiöiden ja niistä hieman erillään olevan nelisivuisen latomuksen välillä.