Vuonna 1550 tavallisen sotilaan, sittemmin vanginvartijan, tyttäreksi syntynyt Kaarina oli palvelustyttönä hovimuusikon taloudessa, kun kuninkaan katse osui häneen. Hänestä tuli Eerik XIV:n kumppani ja sitten — hämmästyttävää kyllä, vastoin aikansa kaikkia tapoja — tämän vaimo ja kruunattu kuningatar 1568. Palvelustyttö kantoi Ruotsin kruunua.
Hän kantoi sitä tuskin vuoden. Kun Eerik syöstiin vallasta, romahti kaikki, minkä hän oli saavuttanut. Hänet erotettiin miehestään ja vietiin meren yli Suomeen, pidettiin jonkin aikaa Turun linnan harmaiden muurien sisällä — sellien vieressä kasvanut tyttö nyt suljettuna yhteen niistä.
Vankeus ei kuitenkaan saanut viimeistä sanaa. Eerikin kuoltua 1577 hänet vapautettiin ja hän sai Liuksialan kartanon, jossa hän eli kolmekymmentäviisi rauhallista vuotta seudun rakastamana — emäntänä eikä enää kenenkään panttina. Hän kuoli 1612 ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon: kaupunki, joka oli pitänyt häntä vankina, oli lopulta kaupunki, joka piti hänet.
%2C_historisk_scen_f%C3%B6rest%C3%A4llande_Erik_XIV_och_Karin_M%C3%A5nsdotter_med_sonen_Gustav%2C_1858.jpg)