About this site
Strömforsin ruukki on kokonaisilmeeltään ja rakennuskannaltaan maan parhaiten säilyneitä ruukkiyhdyskuntia ruukinkartanoineen, kirkkoineen ja monipuolisine tuotantorakennuksineen. Kosken ja sen yläpuolisen suvannon molemmilla rannoilla on säilynyt suuri joukko ruukkitoimintaan liittyviä tuotanto-, asuin ja muita rakennuksia 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Merkittävimmät säilyneet tuotantorakennukset ovat kaksi vasarapajaa teknisine laitteistoineen. Pajat ovat säilyneet, koska Strömfors on lopettanut raudantaonnan vesivoimaa käyttäen viimeisenä Suomessa, vasta 1950. Ruukin punatiilinen kankirautapaja lisärakennuksineen, nyttemmin ruukkimuseo, sijaitsee kosken länsirannalla. Yksi suurista francecomté-kankirautavasaroista vesirattaineen on säilynyt. Kankirautapajan eteläpuolella ovat hirsiset vaakahuone- ja varastorakennukset. Molemmat ovat 1800-luvun alusta, mutta niitä on myöhemmin muutettu. Myös Strömforsin toinen vasarapaja, nk. Yläpaja, on aivan ruukinkartanon tuntumassa, padon yläpuolella. Strömforsin kookas, leveärunkoinen, pääasiassa hirsirakenteinen vesisaharakennus (1887) on keskeisellä paikalla ruukinalueella. Sahan ja kankivasarapajan välissä jokiuoman keskellä olevalla saarella on mylly ikimuistoisella paikallaan. Nykyiset tuotantorakennukset ovat alueen itälaidalla. Entinen Strömforsin ruukin vesisaha on Noormarkun rinnalla toinen säilynyt teollisen vesisahan rakennus. Hirsirunko tekee siitä erittäin harvinaislaatuisen teollisuusperinnekohteen. Strömforsin alueella ei ole selvää yhtenäistä ruukinkatua, vaan työväenasunnot ovat jo 1700-luvun lopulla sijainneet ryhmissä kosken molemmilla rannoilla. Myös ruukinkartano (1892) on poikkeuksellisesti vasarapajojen välissä, vain pienen puiston ympäröimänä ilman monumentaalista näkymää patoaltaalle tai tehdaslaitoksille. Ruukin karjarakennukset ja puutarha ovat päärakennuksen pohjoispuolella. Myllärinmäelle ruukkialueen eteläpuolelle 1770 valmistunut oktogonin muotoinen puukirkko on vanhin Suomeen rakennetuista keskeiskirkoista. Kirkonkellot ovat alusta alkaen olleet ripustetut kirkon vesikaton keskeltä kohoavaan lanterniiniin. Kirkon uusgoottilainen nykyasu on peräisin 1898 tehdystä perusteellisesta korjauksesta. Ylösnousemusta esittävän alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfberck. Kirkon edustalla oleva viime sotien sankarihauta-alue on toteutettu Ilmari Virkkalan suunnitelmin. Isännöitsijälle ja konttorihenkilökunnalle rakennettu kolmikerroksinen puurakennus, nk. Lutikkalinna tai Armonlinna vuodelta 1824 on patoaltaan länsirannalla. Kylätien varressa joitakin työväen asuinrakennuksia 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Yhdyskuntaan kuuluu myös ns. Klubirakennus vuodelta 1924 ja koulukeskus, jonka vanhimmat rakennukset ovat 1920-luvulta. Strömforsin ruukinlaue on osa valtakunnallisesti arvokasta Kymijoen laakson maisema-aluetta.
Official description (in Finnish)