Yli-Junnila

Asuinpaikka sijaitsee Maarian tekoaltaan länsirannalla, vanhan Vähäjoen uoman rantatörmällä. Alue on pitkälti avointa peltoa, siellä täällä on metsäsaarekkeita. Kohteesta noin 200 m luoteeseen sijaitsee Paimalan kylätontti, ja 700 m länteen kulkee pohjois-etelä –suuntainen Paimalantie. Maaperä on savihiesua.

Kohde näkyy ilmakuvissa pellossa selkeästi rajautuvana tummanharmaana, anomaalisena läikkänä. Myös paikan päällä läikkä erottuu hyvin ympäristöstään ”mustan mullan” alueena. Varsin tarkasti läikän alueelle rajautuen havaittiin pellon pinnassa runsaasti palanutta savea ja palamatonta luuta, sekä joitakin saviastian paloja.

Saviastian palat muistuttavat lähinnä rautakautista keramiikkaa, ja yksi pala oli koristeltu myöhäisrautakaudelle ominaisella aaltoviivalla. Nuorempaa löytömateriaalia ei pellossa läikän kohdalla juuri ollut. Löytöjen ja havaintojen perusteella todettakoon, että paikalla sijaitsee myöhäisrautakautinen asuinpaikka, josta on voinut säilyä kiinteitä rakenteita kyntökerroksen alla.

Asuinpaikka luultavasti jatkuu pellon itäpuolelle kohti rantaa, 20 metrin korkeuskäyrälle. Asuinpaikan keskipisteestä noin 150 m länsilounaaseen sijaitsee pellossa toinen löytökeskittymä. Sen kohdalta löytyi pellon kynnetystä pinnasta saviastian paloja, palanutta savea ja tuluspii. Myös asuinpaikkaläikän eteläpuolelta löytyi pellosta kaksi saviastian palaa.