Västersundom Porvarinlahti torppa 2

Porvarinlahden etelärannalla sijaitseva torpan paikka, joka on ollut käytössä ainakin 1800-luvun puolessa välissä. Kohde sijaitsee osittain Porvarinlahden luoteispään etelärannalla, kallioisen mäen koillisrinteellä. Rinteessä on asuinpaikaksi sopiva terassi, joka on avoimena niittynä, mutta niityn reunoilla kasvaa jonkin verran paikoin ryteikköistä sekametsää.

Toinen torppaan liittyvä tonttimaa sijaitsee tästä länteen, niin ikään lahden etelärannalla, mutta kallion pohjoisreunalla, jossa asuinpaikaksi sopiva terassi on osittain avointa niittyä, osittain metsää. Torpan paikka on merkitty vuoden 1855 Kalmbergin kartastolle. Vuosien 1866–69 kartalla näille tienoille on kuvattu kolme rakennusta ja kallion itä- ja luoteispuolella on kirjattu olevan torpan peltoja. 1760-luvun kartoilla alueelle on merkitty olevan nurmea ja rantaniittyjä, jotka kuuluvat Heickasin, Nybondasin ja Labbaksen tiloille.

Kallion pohjoisosaan on peltojen yhteyteen merkitty yksi rakennus, mutta muutoin vanhemmilla kartoilla ei ole viitteitä alueella sijainneesta asutuksesta. Kallionrinteen koillispuoleisella terassilla on näkyvissä kolme heinikon peittämää kivikumpua, joiden halkaisijat ovat noin 2 m. Kyseessä saattaisi olla kolme tulisijanperustusta.

Perustusten lounaispuolella, ylärinteessä on yksi painanne, jonka halkaisija on noin 5 m. Torpan pohjoispuolelta Porvarinlahden rantaan kulkee polku, joka voisi mennä vanhaa tienpohjaa pitkin. Polku johtaa kallion pohjoiskärjessä olevalle niitylle, josta lähtee kivillä pinnoitettu yhdystie (Tukikohta I: tie 2) etelään.

Kallion pohjoiskärjen niityllä on yksi mahdollinen rakennuksen perustus (koko noin 9 x 11 m), jonka etualalla on urallinen kivi. Tästä lounaaseen on luonnonkivistä koostuva rakennuksen kivijalka (koko n. 6 x 7 m) ja koilliseen, mäen pohjoisrinteessä kaksi kuoppaa (koot ovat noin 2 x 4 m ja 1-2 x 6 m), joista toinen kapenee alarinnettä kohden.

Itäisemmän torpan tontin osan koillisreunalla on yksi Porvarinlahden louhoksista, jonka oletetaan olleen käytössä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Yksi mahdollisista tulisijanperustuksista sijaitsee aivan louhosseinämän reunalla, joten se voisi olla louhosta vanhempi tai sitten jokin muu kasa kuin tulisijanperustus.

Torpan alueen itäpuolelta on löytynyt rautakautinen putkikirves, jonka löytöpaikka on merkitty torpan alakohteeksi. Paikalla olisi siis potentiaalia vanhemmaksikin asuinpaikaksi.