Värtölänharju

Kapean ja jyrkkäreunaisen Värtölänharjun päällä kulkee leveä hiekkapohjainen polku, joka on selvästi ollut aiemmin laajemmin käytetty kulkuväylä. Harjun laelle on kulunut 2–3,5 m leveä ja 10–20 cm syvä kulkuura. Paikoin sitä on myös kevyesti tasattu ja pengerretty. Etelän suunnalla säilynyt osa alkaa kohdasta N 6773126 E 550763.

Kyseisen pisteen kaakkoispuolella tielinjan on tuhonnut maanottokuoppa. Paikalla kulkeva tie on merkitty vanhimpiin käytössä oleviin karttoihin. Linjaus on tällä kohdalla mahdollista määrittää tarkasti, koska tie on merkitty mm. vuosien 1768–1769 verollepanokarttaan ja se kulkee siinä ja muissa vanhimmissa kartoissa kahden lammen välillä – lammet ovat tunnistettavissa nykykarttojen Kaitalammeksi ja Värrönlammeksi.

Epäilemättä tie on vanhimmassa vaiheessaan kulkenut niiden välisen kapean harjun, Värtölänharjun, päällä. Vuoden 1831 isojakokartassa tälle kohdalle on merkitty kaksi tielinjaa: toinen em. lampien väliin ja toinen niistä itäisemmän eli Värrönlammen itäpuolelle. Linjaukset on kuvattu samalla tavalla myös 1800-luvun puolivälin pitäjänkarttaan.

Vuoden 1893 Senaatin karttaan mennessä tielinja on merkitty ainoastaan Värrönlammen itäpuolelle ja entinen harjun päällä kulkeva linjaus on kuvattu poluksi. Vuoden 1950 peruskartassa entinen linjaus on merkitty kärrypoluksi. Harjun päällä kulkeva tie on siis jäänyt käytöstä 1800-luvulla. Nykyisin paikalla kulkee kävelyyn ja mönkijäajoon käytetty polku.

Kyseessä on vanha Mikkeli–Savitaipale–Lappee-tie. Historioitsija Kauko Pirisen mukaan se on peräisin viimeistään 1500-luvulta (Pirinen 1982: 464, 466; ks. myös Ylönen 1976: 251). Tie on ollut samalla osa keskeisintä Mikkeli–Viipuri-maareittiä. Kyseessä on siis maakunnallinen tie eli ns. valtatie. Kohde on huomattavan hyvin säilynyt, koska se on jäänyt käytöstä varhain, eikä ole joutunut modernin tienparannuksen kohteeksi.