Ulvilan kaupunginpaikka

Ulvilan keskiaikaisen kaupungin paikka sijaitsee nykyisen kirkon eteläpuolella, Isokartanon talon tuntumassa tasaisella joenvarsipellolla. Paikalla on vuosina 1973-77 suoritettu kaivaustutkimuksia, joissa todettiin alueelta kulttuurikerrosta, toistakymmentä rakennuksenpohjaa ja esinelöytöjä. Tutkittu alue on 1371 neliömetriä.

Alueella tehdyn fosfaattikartoituksen perusteella keskittymä olisi noin 80 x 300 m laajuisella alueella joen suuntaisesti jokeen päin laskevan harjanteen päällä. Keskeisin kaupunkialue on sijainnut Päkkiojan eteläpuolela. Kirkkojuovaksi muuttuneen merenlahden rannassa ovat sijainneet sataman laiturit.

Vuonna 1999 tutkimuksia on jatkettu. Ulvilan keskiaikainen kivikirkko on sijainnut kaupungin vieressä. Kaupungin eteläpuolella olevassa Liikistössä on myös ollut 1200-1400-luvuilla hautausmaa ja kirkko. Ulvilassa on ollut kaupunkimaista asutusta viimeistään 1340-luvulla. Kaupunkioikeudet myönsi Albrekt Mecklenburgilainen 7.2.1365.

Ulvila oli keskiajalla koko Ruotsin valtakunnan pohjoisin kaupunki ja tärkeä valtakunnalle nimenomaan Pohjanlahden kaupan kannalta. Merkityksellistä Ulvilan kaupungin synnylle oli myös sijainti kaupankäynnin kannalta edullisella paikalla Kokemäenjoen suulla, josta oli hyvät yhteydet myös sisämaahan.

Ulvilan kaupunki lakkautettiin Helsingin perustamisen yhteydessä vuonna 1550. Vuonna 1558 porvarit saivat muuttaa takaisin mutta 7 km jokisuulle päin, jonne perustettiin Pori parempien satamaolosuhteiden äärelle. Vuonna 2024 muinaisjäännösalueen lounaisosassa tehtiin koetutkimuksia Kellarimäen asemakaavahankkeen vuoksi.

Kaava-alueella ei tutkimuksissa havaittu merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, joten alueen rajausta muutettiin tutkimustulosten mukaiseksi.