Turun kaupungin vanha asemakaava-alue

Turku perustettiin luultavasti aivan 1300-luvun alussa tuomiokirkon ja Rettiginrinteen väliselle alueelle Aurajoen itärannalle. Tuomiokirkon ja suurtorin läheisyydessä oli 1200-luvun toisella puoliskolla peltoja. Merkkejä samanaikaisesta asutuksesta on löydetty nykyisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueelta ja nykyisen raatihuoneen takaa.

Varhaisimmat asutuksen (kylä/talo/maaseutumaista) merkit ajoittuvat 1100-luvun lopulle -1200-luvun alkuun ja ne ovat löytyneet Vartiovuoren juurelta ja Suurtorin väliseltä alueelta. Raatihuone ja vanhin tori, suurtori, rakennettiin todennäköisesti 1300-luvun alussa. Kaupunki laajeni merkittävästi 1300-luvun puolivälistä lähtien.

Silta Aurajoen yli rakennettiin 1414. Tuomiokirkon kaakkoispuolella oli toinen tori 1400-luvulla. Piispankirkko siirrettiin Koroisista nykyiselle paikalleen n. vuonna 1300. Kirkko rakennettiin tiilestä viimeistään 1400-luvun alkuun mennessä. Kirkolla oli ympärysmuuri, johon liittyi rakennuksia, kuten Katedraalikoulu, piispantalo ja tuomiokapituli.

Keskiajalla kaupunki paloi ainakin vuosina 1318, 1429, 1443, 1458, 1491, 1509 ja 1522, ja uudella ajalla paloja oli peräti 22. Kaupunkialueella on tehty satoja arkeologisia havaintoja ja dokumentointeja sekä kymmenkunta suurta arkeologista kaivausta. Tarve kaupunkiarkeologiselle inventoinnille on huutava.

Nykyinen rajaus on paikoin vanhentunut. Muinaisjäännökseen lukeutuu ennen Engelin asemakaavaa 1828 muodostunut kaupunkialue kulttuurikerroksineen. Käytännössä rajana on Turun palo 1827.