Svartholma

Svartholman merilinnoitus sijaitsee Loviisanlahden suulla noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Svartholman merilinnoituksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748. Svartholma suunniteltiin yhdessä Loviisan maalinnoituksen kanssa estämään vihollisen eteneminen Ruotsin valtakunnan heikolta itärajalta kohti länttä.

Augustin Ehrensvärdin linnoitussuunnitelmaa edelsi A. J. Nordenbergin vaatimattomampi esitys Svartholman linnoittamiseksi vuodelta 1744. Ehrensvärdin suunnitelmaa, joka perustui bastionilinnoitusjärjestelmään, noudatettiin tarkoin 1750-luvun puoliväliin. Tämän jälkeen tehtiin muutoksia linnoituksen eteläiseen kurtiinimuuriin, johon suunniteltujen kasemattien sijasta alettiin rakentaa komendantintaloa. 1750-luvulla muutettiin myös bastionien rintavarustuksia ja alunperin umpinaiseksi aiotut muurinharjat toteutettiin ampuma-aukoin varustettuna.

Päälinnoitus valmistui vuonna 1764. Svartholma on symmetrinen bastionilinnoitus, jonka puolustus oli suunniteltu kolminkertaiseksi. Linnoituksen uloimman puolustuskehän muodosti rantavarustus, joka kiersi mutkittelevana ja avoimena saaren rantaviivassa. Varustus porrastui korkeussuunnassa päälinnoituksen kanssa siten, että linnoituksen tykistö saattoi ampua rantavarustuksen yli tai eteen.

Tärkein puolustusrakennelma saarella oli päälinnoitus. Svartholman bastioneista ja niitä yhdistävistä kurtiinimuureista muodostui päävarustus eli donjoni, jota raveliinit itä- ja länsisivuilla sekä tenalji (norra strandwärck) saaren pohjoisrannassa täydensivät. Bastionit ja kurtiinit muodostivat bastionirintaman, joita linnoituksessa oli kaikkiaan neljä.

Nämä lähes pääilmansuuntien mukaan suunnatut rintamat muodostivat samalla linnoituksen pääpuolustussuunnat. Linnoitus antautui Suomen sodan aikana 18. maaliskuuta vuonna 1808. Venäläisellä kaudella Svartholmaa käytettiin osittain vankilana ja osittain sotilastukikohtana vuoteen 1832, jolloin se siirrettiin siviilihallinnon alaisuuteen.

Vankilatoiminta saarella lopetettiin Krimin sodan alussa. Englantilainen laivasto-osasto räjäytti tyhjilleen jääneen linnoituksen 7.7. vuonna 1855. Muinaistieteellinen toimikunta aloitti tutkimukset Svartholman rauniolla vuonna 1911. Rauniot olivat 1960-luvun alkuun saakka useiden metrien vahvuisen purkujätekerroksen peitossa, kunnes rakennusten jäännökset sisäpihan itä- ja länsisivuilla paljastettiin vuosina 1963–1964.

Suunnitelmallinen restaurointi alkoi 1960-luvun lopulla. Tällöin keskityttiin bastionikehän sortumien korjaamiseen. 1990-luvun korjaustyöt pystyttiin laajentamaan harmaakivimuureilta koko linnoituksen alueelle.