Sillbölen kaivos

Sillbölen kaivos on ollut 1700-luvun jälkipuoliskolla ja 1800-luvun alussa Helsingin seudun ja jopa koko Suomen huomattavin kaivos. Se on myös parhaassa kunnossa säilynyt vuorityön muistomerkki pääkaupunkiseudulla. Kohde sijaitsee Kaivokselan kirkon luoteispuolella olevassa puistossa. Kaivosalueella on parikymmentä erillistä kaivosta, joista syvimmät ovat n. 50 m syvyisiä.

Kullakin montulla on ollut oma nimensä. Pohjoisin kaivos, ns. Linderin kaivos, on kaivoksista vanhin. Kaivoskuiluista on 12 edelleen näkyvissä, ja niissä on vettä. Muut kuilut on täytetty. Alueella on myös jätekivikasoja. Kaivoksen alkuaikoina louhinta tapahtui nuotiolouhintana, josta muutamissa kuiluissa näkyykin edelleen selviä merkkejä.

Kaivostoiminnan loppuaikoina käytettiin jo käsiporaa ja räjähdysaineita. Kaivosalueen lounaispuolella edelleen oleva taloryhmä, Grufva Gård, on aikanaan ollut osa kaivostoiminnan kokonaisuutta. Vantaan kaupunki on aidannut montut 1970-luvulla tukevilla painekyllästetyillä aidoilla. Alueella on hiekkapintaisia ulkoilureittejä.

Maanomistaja ja kaupunki hoitavat yhteistyössä kohdetta. Malmiesiintymän löysi Magnus Linder vuonna 1744, ja hänen mukaansa paikkaa on kutsuttu myös nimellä "Lindersberg". Kaivostoiminta alkoi samana vuonna ja kesti ensimmäisessä vaiheessa vuoteen 1770. Työt aloitettiin uudelleen vuonna 1823, ja ne jatkuivat lyhyin keskeytyksin vuoteen 1866.

Malmia laivattiin Munkkiniemen satamasta eri aikoina muualla Suomessa oleviin ruukkeihin, etenkin Leineperiin. Säilyneiden tilastotietojen mukaan Sillbölestä saatiin rautamalmia kaikkiaan 207 952 kippuntaa eli n. 35 352 tonnia. Saltikoff et al. 1994:23-29.)