Sarvinki Halla

Kohde sijaitsee Kaltimosta Koveroon vievän maantien nro 512 varressa, Hallan talosta n. 200 m lounaaseen. Kaltimo-Kovero -maantien parantaminen vuosina 1949-50 toi maanpinnalle luita, mutta niistä ei ilmoitettu minnekään. Hallan tilan päärakennuksen ja tien väliseltä pellolta löytyneitä vanhoja rahoja ja luita ei ole myöskään talletettu.

Monet Sarvingista kotoisin olevat ihmiset kuitenkin muistavat tapahtumat tietöiden yhteydessä. Tien rakentaminen ja pellonraivaus ovat tuhonneet kalmistoa, mutta lähellä tietä on kuitenkin havaittavissa muutamia painanteita, jotka ovat alle kaksi metriä pitkiä ja melko tarkkaan itä-länsi -suuntaisia.

Hallan tilan alueella oleviin kivikasoihin liittyy tarinoita tsasounan perustuksesta. Pellon (jonka alueelta on tullut myös luita) keskellä on ladottu kiviperusta. Kalmistoalue on ainakin osittain tuhoutunut, ja maisema on järvenlaskun vuoksi muuttunut. Historialliset lähteet eivät kerro vanhasta ortodoksiasutuksesta Sarvingissa, mutta perimätieto Sarvingin kalmistosta on merkitty muistiin jo viime vuosisadalla (Tirronen 1885:46).

Hallan tila on rakennussuojelukohde. Sarvingin kylä on perustettu Ruptuurisodan (1656 - 1661) jälkeen Alimmaisen ja Keskimmäisen Sarvinkijärven kannakselle. Ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat luterilaisia vuonna 1667 (Björn 1991: 113). Ala-Sarvingin lasku vuonna 1743 oli dramaattinen tapahtuma, joka on muuttanut maisemaa voimakkaasti.

Järvenlaskusta jäi jäljelle jyrkkärinteinen rotko ja kahdeksan kilometriä pitkä, paikoin kilometrin levyinen matalikko, jonka keskellä lirisi puro entisestä Tuomilahdesta, järven kaakkoispään syvänteestä kohti Pielisjokea (Saloheimo 1980:126-128).