Särkänsalmen väyläesteen itäosa

Sijaintipaikka on Suomenlinnassa Länsi-Mustasaaren länsipuolella Särkänsalmen eteläosassa. Hirsirakenne alkaa Länsi-Mustasaaren rannalla olevan kaapelilaiturin eteläpuolelta. Rakenne ulottuu rantaveteen ja suuntautuu kohti Särkkää. Hirsirakenteisen ja kivitäytteisen arkkurakenteen kokonaispituus rannasta on noin 110 metriä ja leveys 9 metriä.

Rakenteen korkeus vaihtelee neljästä viiteen metriin. Salmen puoleinen pääty on T-muotoinen, levennys on molemmin puolin noin kolme metriä. T-päädyn leveys noin 15 metriä. Arkun korkeus salmenpuoleisessa päässä on 3.20 m ja 50 - 60m päässä rannasta noin 5 metriä. Korkeimmalla kohdalla arkun päällä on alle metri vettä.

Arkussa on viisi pitkittäistä välilaipiota, keskellä arkkua on 17 salvottua hirsikertaa ja salmenpuoleisessa päässä 12 hirsikertaa. Poikittaislaipiot on tehty laittamalla kolme hirttä päällekkäin, jonka jälkeen on kahden hirren tauko ja sen jälkeen jälleen kolme hirttä. Täytteenä on halkaisijaltaan noin 30-60 cm kokoista kivilouhetta.

Rakenteesta on irronnut hirsiä ja kiviä, joita lojuu sen ympäristössä. Salmen puoleisen päädyn lounaiskulma on osittain sortunut, mutta kokonaisuutena arkku on kuitenkin hyväkuntoinen. Rakenne on Krimin sodan jälkeen vuonna 1863 valmistettu väyläestearkku, joka liittyy Helsingin puolustamiseen. Samaan kokonaisuuteen liittyvät väyläesteen länsiosa (ID1306) ja kaksi hylkyä Arsis (ID1289) ja Retvizan (ID1308) uudelleen nimettyinä blokadilaivoiksi.

Ne upotettiin salmeen Krimin sodan aikana ja raivattiin osittain pois hirsiarkkujen rakentemisen yhteydessä 1860-luvulla (tarkempi tutkimushistoria ks. Koivikko 2017:104-137). Kaapelilaiturilta lähtevät vedenalaiset painevesiviemärit kulkevat n. 3-5 metrin päässä arkusta sen pohjoispuolella.