Jalkapoika

Kohde sijaitsee Kakariaavan pohjoispuolella olevan Jalkapojan eteläosassa. Jalkapojan alueella on useita suuria maasta pistäviä paljaita kallioharjanteita. Kallion päällä kasvaa ohuelti jäkälää ja sammalta. Kasvillisuus on mäntyvaltaista kuivaa kangasta. Puusto on vain muutaman kymmenen vuoden ikäistä.

Paikalla on neliömäinen 2,2 m x 2,2 m x 0,4 m kokoinen röykkiömäinen kivilatomus, jossa on keskuskuoppa. Latomus on tehty pohjois-eteläsuuntaisen kallioharjanteen korkeimmalle kohdalle, näkyvälle paikalle. Kallioharjanne laskee loivemmin länteen, ja itäpuolella on jyrkänne. Kalliolta on näkymä itään suolle.

Latomuksen kivet ovat jäkälöityneet ja ne ovat tukevasti paikallaan. Latomuksen keskuskuoppa ei ole aivan latomuksen keskellä, vaan se on tehty latomuksen länsiosaan. Kuoppa ei vaikuta olevan myöhemmin kaivettu, vaan se on osa latomuksen rakennetta. Latomuksen itäosa jyrkänteen puolella on korkeampi, ja siinä on useampi kerros kiviä.

Kivet ovat erikokoisia rapautuneita laakamaisia kiviä. Ympäristössä ei näy juurikaan irtokiviä. Latomus vaikuttaa huolellisesti ja tarkoituksella kasatulta. Muodoltaan se muistuttaa jonkin verran purnua, mutta purnu olisi oletettavasti rakennettu vähemmällä vaivalla paikkaan, jossa kallioseinämiä voi hyödyntää purnun seinärakenteina, ja jossa on helpommin saatavilla irtokiviä (esim. rakka).

Kallion päälle kivet on pitänyt erikseen kerätä ja kantaa. Kyseessä voisi olla metsästystä varten rakennettu väijyntäpaikka (sen sijainti tukisi tulkintaa), mutta toisaalta sen koko ei välttämättä puolla tällaista tulkintaa. Rakenteen mahdollista funktiota hautapaikkana ei voida luotettavasti sulkea pois.

Vastaavanlaisia hautalatomuksia, joissa on toispuoleinen keskuskuoppa, on tutkittu arkeologisin kaivauksia ainakin Oulun Tahkokankaalla, jossa latomukset ajoittuivat rannansiirtymän perusteella pronssi- ja rautakauden vaihteeseen.