Hotton Storkärrbacken

Kohde sijaitsee noin 100 metriä Tolkkisiin ja Emäsaloon johtavasta maantiestä kaakkoon Storkärrbacken-nimisen moreenikalliomäen kaakkoisosassa. Paikka on kaakkoon viettävää, kuusivaltaista sekametsärinnettä, jossa on muutamia kalliopaljastumia. Alue rajoittuu kaakossa mäen alla olevaan pieneen suohon, jonka keskellä kulkee lounaaseen Sillvikiin laskeva puro.

Alueella on yli 30 vaihtelevankokoista (halkaisija/pituus 2–6 m), pyöreähköä tai pitkänomaisia röykkiötä, joista yksi on tutkittu. Tutkitusta röykkiöstä löytyi vähäisiä raudankappaleita sekä pieni reiällinen pronssilevy. Se on mahdollinen hauta. Yksitoista röykkiötä on ryhmittynyt rinteessä havaittavan raivatun ja tasatun alueen liepeille.

Tasatussa alueessa erottuu pellon piennarta ja muutamia rinnettä alaspäin kulkevia ojamaisia painanteita. Ainakin osa näistä röykkiöistä on luultavasti viljelyyn liittyviä. Muutamat suurehkot ja varsinkin silmäkivelliset röykkiöt vaikuttavat kuitenkin haudoilta. Alueen koillisosassa on toinen yhdentoista röykkiön kokonaisuus.

Niiden liittyminen viljelyyn ei ole niin selvä kuin edellisten. Kolme röykkiöistä muodostaa vallimaisen terassin reunan. Vain osa koko alueen jäännöksistä ja peltomuodoista on kartoitettu. Röykkiöiden tarkoituksen ja ajoituksen selvittämiseksi alueella olisi tehtävä lisätutkimuksia. Todennäköistä on kuitenkin, että jäännökset ovat syntyneet vuosisatoja sitten.

Paikka saattaa olla keskiaikainen autiopyöli. Vuoden 2020 inventoinnissa (Jussila et al.) kartoitettiin 28 röykkiötä. Kts. alakohteet. Haikkoon ja Svartsån kylien raja kulkee alueen halki ja röykkiöitä on rajan molemmin puolin, suurin osa kuitenkin Haikkoon puolella. Se voisi viitata siihen, että paikalla on toimittu ennen kylärajoja.

Pellonmerkkejä ei metsässä ole (kuten ojia) mutta maaston kivikkoisuus on alu-een pohjoisosassa, röykkiöiden itäpuolella, puroon laskevassa loivassa rinteessä vähäinen - olisiko maaperän kivet röykkiöissä. Mutta eteläosassa maaperä on "normaalin" kivikkoinen samoin alueen länsiosissa missä rinne nousee hieman ylemmäksi.

Röykkiöitä on monen muotoisia. Läntisin ja isoin on muodoltaan aivan tyypillinen pronssikauden röykkiö. Joskin sen paikka ei ole tyypillinen kumpare tai korkeampi paikka. Pari röykkiötä on ovaalimaista ja pienellä mielikuvituksella niissä voisi nähdä laivalatomuksen. Paikan korkeussijainti sopisi pronssikaudelle ja vielä rautakauden alkuunkin, jolloin meri on ollut vielä lähellä ja paikka on ollut kapean lahden pohjukassa puron suussa.

Paikka voi olla ajoitukseltaan mitä tahansa viime vuosisadalta pronssikauden lopulle tai siinä voi ehkä olla useita eriaikaisia kerrostumiakin.